Ääniä Joensuusta: The Dirge Organ

Blogistinne on rantautunut menestyksekkäästi Tanskaan ja täällä pikkuhiljaa totutellaan rutiineihin. Huomenna eka päivä yliopistolla, jännää. 

Tämän päivän postaus ei silti liity mitenkään Tanskaan, vaan otetaan käsittelyyn seuraava joensuulaisorkesteri. Moni varmasti oli jo sitä mieltä että Ääniä Joensuusta -sarja jäi tasan yhden postauksen pituiseksi, niinkun näillä miun sarjoilla on ollut vähän tapana. Mutta hah HAA, väärässä olitte! Nyt se on ainakin kahden viestin pituinen sarja. Hohoho. 

Mutta asiaan! Tänään käsiteltävä ja tällä hetkellä ajankohtainen joensuulaisbändi on The Dirge Organ, josta mainitsin jo viime vuonna Ilosaarirockin yhteydessä, bändi kun soitteli Rekkalavalla ihan menevän keikan. The Dirge Organhan voitti pohjoiskarjalaisen Rokit-bändikisan keväällä 2011 ja pääsi sitä kautta esiintymään Ilosaarirockiin. Täällä ja tuolla pikaiset maininnat Rokkihommista.

The Dirge Organ. Kuva: Jussi Ratilainen

The Dirge Organ on perustettu vuonna 2010 ja se on ehtinyt (käsittääkseni) tehdä kaksi ep:tä joista tuoreempi, /CULT/ julkaistiin perjantaina 13.1. klo 13.13. Ep:ltä löytyvä Slow Bomb soi menneellä viikolla YleX:n Uuden musiikin iltavuorossa ja YleX kommentoi bändiä sivuillaan seuraavasti: "Yhtyeellä on kovin valmis ja hallittu oma soundi, jota on ilo kuunnella. Sopivassa suhteessa rock-paahtoa, melodiaa ja tummia pohjavireitä."

Kuten jo aikaisemmin olen tainnut mainita, TDO:n soundissa on jotakin kovasti discoensemblemäistä. Varsinkin varhaisempaa tuotantoa oleva Black Cars on selvää Disco Ensembleä, mutta silleen hyvällä tavalla. Joensuu on perinteisesti mielletty suomenkielisen rockin kotipesäksi, täältä kun tursuilee Alankoja vaikka millä mitalla, mutta tämänhetkinen tekijäpolvi on minusta osoittanut että kyllä täällä saadaan aikaan paljon muutakin. The Dirge Organ toimii siitä hyvänä esimerkkinä.  

Kannattaa käydä kuuntelemassa loputkin biisit SoundCloudista, siellä on paljon hyvyyttä.

Ai niin ja kun kerran joensuulaisista yhtyeistä puhutaan, niin mainittakoon että The Dirge Organissa solistin ja kitaristin hommia hoitava Arttu Hirvonen vaikutti aiemmin muun muassa Eläimessä.

Ohjelmatärppi: Eternity Man Yle Teemalla klo 23.50

Hoks poks kansalaiset, on jälleen ohjelmabongauksen aika! Jos lauantai-ilta menee mukavasti kotisohvalla baaritiskillä notkumisen sijasta, niin myöhäisillassa kannattaa kääntää kanava Yle Teeman puolelle. Sieltä tulee klo 23.50 alkaen Julien Templen ohjaama upea oopperamusikaali Eternity Man. Antakaa ennakkoluuloille huutia älkääkä antako tuon 'ooppera'-sanan säikäyttää, elokuva on näkemisen arvoinen. Itse näin sen vuonna 2009 Rokumentissa, jolloin ohjelmatiedoissa Eternity Mania luonnehdittiin Moulin Rougen mutanttilapseksi. Katsokaa leffa ja päättäkää itse, osuuko kuvaus lähellekään totuutta.  

Elokuvan tarina perustuu tositapahtumiin: Arthur Stace -niminen ensimmäisen maailmansodan veteraani koki aikanaan soppajonossa valaistumisen kuunnellessaan papin puhetta. Siitä lähtien hän kiersi Sydneyn katuja kirjoittaen liidulla sanaa 'eternity' jalkakäytäviin, seiniin ja kaikkeen, mihin vain liitu tarttuu. Arvioiden mukaan Stace ehti neljänkymmenen vuoden aikana kirjoittaa tuon sanan yli viisisataatuhatta kertaa eri puolille Sydneyä. 

Simply Australia -blogissa on myös kiintoisa kirjoitus aiheesta, kannattaa vilkaista jos yhtään alkoi kiinnostaa.  

Eternity Man Yle Teemalla tänään 14.1.2012 klo 23.50

Tanskan tunnetumpia musiikki-ihmeitä

Tanskaan lähtöni kunniaksi tehdään pikainen katsastus maan tunnetumpaan musiikkiantiin. Vaihtoaikana pääsen toivon mukaan tutustumaan myös maan rajojen ulkopuolella vähemmän tunnettuihin artisteihin, mutta nyt lähdetään näistä nimekkäämmistä nimistä. 

Aloitetaan siitä, että kaikkihan nyt Mew:n tietää. Minäkin tiedän Mew:n, vaikken ole sitä jostain syystä suuremmin koskaan kuunnellut. Mistä lie johtuu ettei ole tullut bändiin tartuttua, vaikkei sitä kohtaan mitään antipatioitakaan ole. Ja kaikkihan nyt Specialin tietää. Laitetaan se tähän juuri siksi. 

Seuraava maailmalla tunnettu tanskalaisnimi on nyt jo pitkän linjan bändiksi luonnehdittava Kashmir, joka oli muuten mukana myös vuoden 2010 parhauksia -listallani. Edelleen harmittaa suuresti, että bändin Ilosaarirockin keikka meni itseltäni jotenkin ohi. Tämä oli taas niitä surullisen yleisiä tapauksia, että bändin löysi vasta sen jälkeen kun olisi ollut mahdollisuus nähdä se livenä. Ehkä tulevan puolen vuoden aikana saan mahdollisuuden korjata tämäkin virhe.

VETOstakin olen kertoillut jo aiemmin, mutta hyvää bändiä ei koskaan voi mainita liian usein. (Tai myönnetään, kyllä voi. Mutta tämä on viimeinen kerta vähään aikaan. Lupaan.) VETOn ensimmäinen hitti oli You Are A Knife, joka löytyy sekä debyyttialbumilta There's A Beat In All Machines (2006) että sitä ennen julkaistulta ep:ltä I Will Not Listen (2005).  

VETOn tavoin elektroniseksi rockiksi luonnehditun Carpark Northin uusin albumi Lost ei oikein sytyttänyt, mutta vuoden 2005 All Things to All People on päässyt pysyväksi osaksi vakiokuuntelustoani. (Onko se edes sana?) Human ei ole ainoa hieno biisi joka levyltä löytyy, mutta se on se tunnetuin. Ja niitä tunnettuja tässä nyt haetaan.



(Huomatkaa muuten jännästi lennähtelevät ihmiset sekä Specialin että Humanin videoissa. Hyvin on jännä.)

Ja sitten on tietysti vuosi sitten kesällä kovastikin radiosoittoa saanut ja Lemon Accountsin kesäbiisit-sarjassakin esiintynyt Ginger Ninja. Bändi kävi 2010 Ruisrockissa soittamassa ensimmäisen Suomen keikkansa ja ainakin paikallaolijan silmin tuntuivat olevan kovasti otettuja saamastaan vastaanotosta. Bändin läpimurtohitti oli Bone Will Break Metal debyytiltä Wicked Map. Biisin - ja bändin - ärsyttävyysasteista olen kuullut erilaisia kommentteja, mutta itse olen kyllä taipunut siihen että pakko näistä tyypeistä on tykätä, ei voi auttaa.

Näiden lisäksi saa heitellä kommenttiboksiin hyväksi tietämiänne tanskalaisbändejä, haluaisin tutustua maan musiikkiantiin jo etukäteen että sitten paikan päällä tietää mitä ja mistä kannattaa lähteä etsimään.