Keskiviikkoiltana suuntasin töppöseni torin kulmalta Kerubin suuntaan Hyvä jätkät -klubille, vaikka arpomisen takana se kyllä oli; ranskalaisen leffan ja kaverin kanssa kahvittelun jälkeen vähän laiskotti ja mietin, josko sitä vain menisi kotiin kuuntelemaan laukussa lämmittävää Rubikin uutukaista. Laiskuuksissani totesin kuitenkin, että Kerubiin on lyhyempi matka kuin kotiin joten elävä musiikki voitti, vaikka aika täpärästi.
Illan kolmesta bändistä vain Manhattan Fall oli ennestään jollain lailla tuttu, kun taas ?Verity ja Old Red Sandstone saivat mahdollisuuden tehdä vaikutuksen aivan puhtaalta pöydältä.
Illan ensimmäinen orkesteri oli entinen Brainwörm, nykyinen
Old Red Sandstone, jonka musiikkityyliä voisi kuvailla parhaiten termillä "klassinen rock". Voisin kuvitella, että bändin esikuvista löytynee sellaisia nimiä kuin ZZ Top tai Led Zeppelin. Rumpali Otso Mankonen hoitaa vokalistin tontin, mikä sinänsä on mielenkiintoinen lisä bändin muutenkin menneille vuosikymmenille viittaavaan habitukseen. Keikalla kuulluista biiseistä "Rave on" ja "Dirty Old Shoes" jäivät mieleen parhaiten rokkaavina ja jos sanalle "groovy" olisi jokin fiksulta kuulostava suomenkielinen vastine, käyttäisin sitä kuvailemaan biisiä "Old School Rhythm" joka oli varsin mainio vetäisy. Nuorten muusikoiden soittotaidosta ei keikalla jäänyt epäilystä ja bändi itse näytti viihtyvän, mutta omalta kohdaltani se surullisenkuuluisa "jokin" jäi puuttumaan, enkä hirveästi syttynyt orkesterille.
Toisena soitti hieman varttuneemmista muusikoista muodostuva
?Verity. Varttuneemmilla en nyt tarkoita mitään vanhuksia, mutta illan ikähaarukassa ?Verityn noin 25+ kaverit olivat senioriosastoa, mikä näkyi heti myös yleisössä: Old Red Sandstonen soittaessa salin k-18-puolella oli vain muutama hassu katsoja mutta alaikäisten puolella katsojia oli enemmän. ?Verityn keikan aikana K-18-puoli täyttyi mukavasti, mutta vastaavasti alaikäisten puolella ei ollut juuri ketään. (Iltahan oli Kerubin ensimmäinen kaikenikäisille sallittu tilaisuus ja ainakin omasta puolestani sanoisin, että järjestelyt tuntuivat toimivan ja nuorta kansaa oli paikalla ihan mukavasti.)
Näin jälkeenpäin taustatutkimusta tehdessä oli yllättävää huomata, että ?Verityhän on ollut koossa jo jonkin aikaa; bändi on perustettu syksyllä 2009. Miksen minä ollut tätä ennen kuullutkaan koko bändistä? Näin pienessä kaupungissa luulisi sanan kulkevan. Heti ensimmäisistä biiseistä lähtien oli selvä tapaus, että nyt on kyse bändistä joka on esiintynyt ennenkin ja tietää mitä on tekemässä. Tyyliltään ?Verity on isoa, melodista pop-rockia joka keikalla vaatii bändiltä tiettyä dramatiikantajua - tällaisia biisejä ei esitetä kädet taskussa varpaita tuijotellen. Tämän oli basisti Tommi Wehmas ilmeisesti sisäistänytkin, sen verran näyttävää oli miehen lavatoiminta.
Parhaiten keikalta mieleenjääneitä biisejä olivat ensimmäisenä kuullut "The Illusionist" ja "Sheep Race" sekä uudempaa tuotantoa oleva "Starborn" (jos nyt muistin kappaleen nimen oikein). Slovareista ei jäänyt oikein minkäänlaista mielikuvaa, mutta rokimmat biisit toimivat oikein hyvin. Kaikkinensa ?Verityn keikasta jäi hyvät fiilikset eikä enää harmittanut, etten lähtenyt kotiin kuuntelemaan Rubikia.
Illan viimeisenä esiintyjänä oli nuori pop-ryhmä
Manhattan Fall, joka pääsi yllättämään positiivisesti skarpilla livesoitannallaan. Ryhmän rumpali Simo Kettunen on vasta 13-vuotias, mutta sitä ei korva mistään huomaa. Olen aina hieman karsastanut naisvokalisteja, mutta nirsosta kuulijasta huolimatta Juliana Vehviläinen suoriutui tehtävästään melkoisen mallikkaasti. Vehviläisellä on vahva ääni, joka iän myötä epäilemättä vielä kypsyy. Ainoastaan uudeksi biisiksi mainittu "Unbelievable" tuntui menevän hieman liian korkealle ja siinä Vehviläinen joutui ehkä hivenen taistelemaan äänensä kanssa, kun taas parhaimmillaan sekä solisti että bändi olivat sellaisissa biiseissä kuin "I Won't Go Home" ja "Drastic". Kiinnitin huomiota myös kitaristi Petri Havukaisen lavaliikehdintään, joka näytti mukavan luontevalta ja josta huomasi, että indiebändien live-esiintymistä on tullut tarkkailtua.
Kokonaisuutena illasta jäi sellainen olo, että kaikilla näillä bändeillä on tulevaisuus edessään, jos vain pitkäjänteisyyttä ja tavoitteellisuutta riittää. Varsinkin Manhattan Fallin toiminta vaikuttaa jo tässä vaiheessa hyvin järjestelmälliseltä ja päämäärätietoiselta. Näin hyvän avauksen jälkeen on mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea tulevilla Hyvä jätkät! -klubeilla tullaan kuulemaan.
PeeÄs. ?Verity ja viisi muuta pohjoiskarjalaista bändiä on valittu Rokit!-bändikisan finaaliin, joka pidetään Kerubissa huhtikuun alussa. Mukana finaalissa ovat ?Verityn lisäksi
Haarakiila,
Little Jack,
Serpenthia,
Dirge Organ ja
Alpha Indigo.
