Tanskan tunnetumpia musiikki-ihmeitä

Tanskaan lähtöni kunniaksi tehdään pikainen katsastus maan tunnetumpaan musiikkiantiin. Vaihtoaikana pääsen toivon mukaan tutustumaan myös maan rajojen ulkopuolella vähemmän tunnettuihin artisteihin, mutta nyt lähdetään näistä nimekkäämmistä nimistä. 

Aloitetaan siitä, että kaikkihan nyt Mew:n tietää. Minäkin tiedän Mew:n, vaikken ole sitä jostain syystä suuremmin koskaan kuunnellut. Mistä lie johtuu ettei ole tullut bändiin tartuttua, vaikkei sitä kohtaan mitään antipatioitakaan ole. Ja kaikkihan nyt Specialin tietää. Laitetaan se tähän juuri siksi. 

Seuraava maailmalla tunnettu tanskalaisnimi on nyt jo pitkän linjan bändiksi luonnehdittava Kashmir, joka oli muuten mukana myös vuoden 2010 parhauksia -listallani. Edelleen harmittaa suuresti, että bändin Ilosaarirockin keikka meni itseltäni jotenkin ohi. Tämä oli taas niitä surullisen yleisiä tapauksia, että bändin löysi vasta sen jälkeen kun olisi ollut mahdollisuus nähdä se livenä. Ehkä tulevan puolen vuoden aikana saan mahdollisuuden korjata tämäkin virhe.

VETOstakin olen kertoillut jo aiemmin, mutta hyvää bändiä ei koskaan voi mainita liian usein. (Tai myönnetään, kyllä voi. Mutta tämä on viimeinen kerta vähään aikaan. Lupaan.) VETOn ensimmäinen hitti oli You Are A Knife, joka löytyy sekä debyyttialbumilta There's A Beat In All Machines (2006) että sitä ennen julkaistulta ep:ltä I Will Not Listen (2005).  

VETOn tavoin elektroniseksi rockiksi luonnehditun Carpark Northin uusin albumi Lost ei oikein sytyttänyt, mutta vuoden 2005 All Things to All People on päässyt pysyväksi osaksi vakiokuuntelustoani. (Onko se edes sana?) Human ei ole ainoa hieno biisi joka levyltä löytyy, mutta se on se tunnetuin. Ja niitä tunnettuja tässä nyt haetaan.



(Huomatkaa muuten jännästi lennähtelevät ihmiset sekä Specialin että Humanin videoissa. Hyvin on jännä.)

Ja sitten on tietysti vuosi sitten kesällä kovastikin radiosoittoa saanut ja Lemon Accountsin kesäbiisit-sarjassakin esiintynyt Ginger Ninja. Bändi kävi 2010 Ruisrockissa soittamassa ensimmäisen Suomen keikkansa ja ainakin paikallaolijan silmin tuntuivat olevan kovasti otettuja saamastaan vastaanotosta. Bändin läpimurtohitti oli Bone Will Break Metal debyytiltä Wicked Map. Biisin - ja bändin - ärsyttävyysasteista olen kuullut erilaisia kommentteja, mutta itse olen kyllä taipunut siihen että pakko näistä tyypeistä on tykätä, ei voi auttaa.

Näiden lisäksi saa heitellä kommenttiboksiin hyväksi tietämiänne tanskalaisbändejä, haluaisin tutustua maan musiikkiantiin jo etukäteen että sitten paikan päällä tietää mitä ja mistä kannattaa lähteä etsimään.  

Rainy Day Music

Vesisateessa on jotain selittämätöntä hienoutta. Sateisina päivinä voi hyvällä omallatunnolla jäädä kotiin ja kääriytyä viltin alle katsomaan elokuvia tai lukemaan. Juoda teetä ja tehdä kaikkia muita kliseisiä sadepäivän juttuja. Tai sitten voi hylätä sateenvarjon eteisen naulakkoon ja lähteä ulos nauttimaan sateen tunnusta, siitä kun kylmä vesi valuu hiuksia pitkin niskaan ja hupparin kauluksesta sisään eikä se oikeastaan tunnu pahalta. 

Vesisade on parhaimmillaan niinä päivinä kun voi itse päättää, jäädäkö sisään vai lähteäkö ulos kastumaan ihan tarkoituksella. Sellaisina päivinä kun sataa vettä ja velvollisuudet pakottavat ulos, harmittaa eniten se, ettei pysty itse valitsemaan miten sateisen päivänsä käyttää. 

Sateisille päiville on myös ihan omat biisinsä, joita ei oikeastaan osaa kuunnella muulloin. 

Vuoden parhaita juttuja, osa 4: Kashmir

Tänään ei ole aikaa kirjoittaa hirveän perusteellista selostusta, joten pitemmittä puheitta: tanskalainen Kashmir julkaisi kevättalvella seitsemännen kokopitkänsä Trespassers, jonka ystävän suosituksesta kävin ostamassa omaan hyllyyn. Jouduin toteamaan, että kyseessä ei ollut mikään helpoiten aukeava tapaus, mutta growerithan ovat yleensä niitä kaikkein palkitsevimpia albumeja auetessaan, eikä tämä ollut siinä suhteessa poikkeus. 

Itselleni tärkein biisi Trespassersilta on Still Boy, jonka videossa on liikuttava Gepetto-tarina.