Näytetään tekstit, joissa on tunniste Death Cab for Cutie. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Death Cab for Cutie. Näytä kaikki tekstit

tiistai 27. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 parhaita juttuja pähkinänkuoressa

Voisin väittää, että henkilökohtaisesti vuosi 2011 on ollut minulle mitä mainioin vuosi. Uutta musiikkia en ole ehtinyt kuuntelemaan läheskään niin paljon kuin alkuvuodesta olin päättänyt, mutta toisaalta en ole siitä erityisen pahoillani, kun syyt musiikin kuuntelun vähyyteen on olleet lähinnä positiivisia. Viime vuonna jaksoin paneutua vuoden musiikki- ynnä muiden juttujen erittelyyn tarkemminkin, mutta tällä kertaa saatte vain hyvin tiiviin pähkinänkuoriesityksen ensimmäisenä mieleen tulleista jutuista. 


Albumi:
Death Cab for Cutie - Codes and Keys - ilmestyi jo toukokuussa, mutta jostain syystä sain aikaiseksi kuunnella vasta syksyn tullen. Piti suorastaan tarkistaa, että ihanko oikeasti Codes and Keys tuli tänä vuonna eikä jo vuoden 2010 puolella. Näin hyvin mie seuraan aikaani. Tänä vuonna uusien albumien seuraaminen ja kuunteleminen kokonaisuuksina on jäänyt jotenkin tosi vähälle, enemmän on löytynyt yksittäisiä biisejä jotka on saaneet aikaan hyväksyvää nyökyttelyä ynnä muita positiivisia reaktioita.

Uusi tuttavuus:
Grouplove
Satuin bongaamaan Grouploven esiintymisen Conanissa, ja Colours kuulosti niin hyvälle että bändistä piti ottaa lisäselvyyttä. Perusindietouhua, mie tykkään.

Biisit:
Kavinsky - Nightcall. Tämäntyyppinen musiikki on minulle ihan uusi aluevaltaus, mutta kaikkea sitä oppii kuuntelemaan kun vanhaksi elää.


Salem Al Fakir - Virgin Mary - euroviisutyyppi pääsi yllättämään tanssituttavalla biisillä jossa lauletaan Neitsyt Mariasta ja Charlie Sheenistä.

Foster the People - Pumped Up Kicks. Kukapa tältä olisi kesän aikana välttynyt? Juuri sellainen biisi jota kuunnellaan kesällä autossa kun ollaan matkalla rannalle tai mökille tai festareille. Miten tästä ei voisi tulla hyvälle tuulelle?


Keikat:
The National @ Kulttuuritalo 3.3.2011
Melt-Banana @ Ilosaarirock, 16.7.2011
VETO @ Lutakko, 9.12.2011 - VETO käväisi Suomessa neljän keikan kiertueella joulukuun alussa ja bändin esiintyminen Lutakossa oli syksyn ainoa keikka, joka sai aikaan musicgasmin. Tästäkin oli tarkoitus kirjoitella laajemmin, mutta elämä vei mennessään. Toiveissa on nähdä VETO kotimaassaan ensi kevään aikana. Keikan kovimpia biisejä olivat näin jälkikäteen muistellen Blackout, Built To Fail ja You Are A Knife.

Leffat:
Somewhere
Drive
Tämänvuotisia ykkösleffojani yhdistää tietty vähäeleisyys ja järjetön tyylikkyys. Näistä ei tarvinne sanoa enempää, molemmat leffat olen kehunut jo aiemmin maasta taivaaseen.


Ja nyt: Hyvää uutta vuotta tyypit, kuunnelkaa musiikkia ja olkaa onnnellisia! Palataan asiaan ensi vuoden puolella.

Muok. No hei! Saman tien kun postaus oli julkaistu, muistin vielä yhden parhauden, nimittäin Dylan Moranin keikan Kulttuuritalolla pääsiäisen aikaan! Se oli parasta se.

torstai 4. elokuuta 2011

Kesäbiisejä: Death Cab for Cutie

Vielä on aikaa kesäisille biiseille, mutta asiaankuuluvasti tunnelma alkaa olla jo syksyä kohden kallellaan ja kaihoisa on mieli. Death Cab for Cutien Plans-albumi lienee jo kanonisoitu indien klassikkoteoksiin, joten klassikoksi voidaan epäilemättä luokitella myös levyltä löytyvä Summer skin.

torstai 7. heinäkuuta 2011

I want to live where soul meets body

Jo pidemmän aikaa minua on vaivannut jonkinlainen levottomuus, sellainen olo että elämä ei ole sellaista kuin sen haluaisin olevan ja että pitäisi olla jossain muualla ja tehdä jotain muuta kuin olen tekemässä - niin lyhyellä kuin pidemmälläkin tähtäimellä. Toisaalta en edes tarkalleen tiedä mitä haluan, joten siinä sitä ollaan. 

Tätä oloa ei ole lainkaan helpottanut matkustaminen, blogien lukeminen, musiikki eikä kirjallisuus. Päinvastoin, ne kaikki ovat vain ruokkineet sisälläni asuvaa levotonta otusta joka vaatii päästä nyt heti paikalla jonnekin muualle, hankkimaan elämyksiä, uusia ystäviä, uusia kokemuksia, se vaatii saada elää enkä oikein tiedä miten saisin sen parhaiten hiljennetyksi tai tyydytetyksi. Lohdullista tässä on se, että niin kirjallisuus, blogit kuin musiikkikin kaikki vahvistavat sen olettamuksen, että en todellakaan ole tämän oloni kanssa yksin, vaan se on universaalia ja vaivannut ihmisiä jo aikojen alusta.  

Kevättalvinen Japanin vierailu ja keväinen visiitti Unkariin ruokkivat tulta todella vaarallisesti. Palava halu matkustaa ei ota laantuakseen ja siksipä onkin vahva aikomus hakea syksyn täydennyshaussa vaihtoon. Sellaiset kirjat kuin Erlend Loen Supernaiivi ja Jack Kerouacin On the Road ovat omiaan aiheuttamaan levottomuutta, varsinkin jälkimmäinen kun on oikea ylistys juuri tuolle levottomuudelle, joka vuosikymmenestä toiseen ajaa ihmisiä tien päälle ja tekemään hulluja asioita vain tunteakseen olevansa elossa. 

Itselleni riittäisi ehkä vähempikin kuin huumeidensekainen liftausmatka Yhdysvaltojen rannikolta toiselle, mutta koko ajan tuntuu siltä että pitäisi tehdä jotain ennen kuin nuoruus on mennyttä kalua. Ok, vielä ei ole hätää, olen toistaiseksi lähempänä kahta- kuin kolmeakymmentä ikävuotta, mutta olen kovasti huolissani siitä miten nopeasti aika on alkanut rientää. Lapsena sitä tuntui riittävän ikuisuuksiksi, miksei enää tunnu siltä? Ja lyhyemmällä tähtäimellä ajatellen, olen jatkuvasti niin huolissani siitä että kesä lipuu taas ohitse ilman että ehdin tehdä mitään, etten pysty tekemään mitään. Pyörin asunnossani miettimässä, miten parhaiten käyttäisin kesäisen hellepäivän ja päädyn tuhlaamaan koko päivän tekemättä mitään. Apua?

Lopuksi pari biisiä jotka jotenkin löyhästi liittyvät tähän omituiseen olotilaan. 


We're allright where we're supposed to be (time means nothing)




Cause in my head there’s a Greyhound station
Where I send my thoughts to far off destinations
So they may have a chance of finding a place
where they’re far more suited than here





and in the daylight we can hitchhike to maine
i hope that someday i’ll see without these frames
and in the daylight i don’t pick up my phone
cause in the daylight anywhere feels like home


Satellite Stories - Kids Aren't Safe In The Metro by satellitestories
We met yesterday at the Tesco
Talked about moving to Sisco
Wohoy, away from the petrol
Kids aren’t safe in the metro

I never thought, that this was the city where I could stay,
Where I could stay
But there was this girl, oh there was this girl with packet of Earl Grey