Syksybiisejä: Firekites - Autumn Story

Viime viikonloppuna oli muutto. Nyt kirja etsii omaa paikkaansa, samoin levy. Niin ehkä vähän myös yksi blogisti, jolla ei enää ole omaa nurkkaa. Joulun jälkeen sitä ei tarvitsekaan, mutta siitä lisää myöhemmin.  

Firekites on ihana uusi tuttavuus tälle syksylle. Vähäeleisen kauniista Autumn Storysta tulee väkisin vähän surulliseksi, mutta se ei välttämättä ole paha asia. 

Video on upea. Katsokaa se.

Syksybiisejä: Yo La Tengo - Autumn Sweater

Sää viilenee, loppuviikoksi on luvattu jo pakkasasteitakin.Vanha kansa tietää kertoa, että jos ei syyskuussa kertaakaan pakasta niin että lehmänläjän voi heittää kokonaisena aidan yli, silloin syksy jää lyhyeksi ja talvi tulee nopeasti. Luotan siihen että kyllä vanha kansa tietää, vaikken olekaan koskaan kokeillut lehmänläjien heittelemistä.

Miten tämä nyt liittyi mitenkään Yo La Tengoon? No siten, että kylmä tulee. Villapaita päälle. Biisi löytyy myös Spotifysta. 

Syksybiisejä: Zen Café - Tämä on syksy

Zen Café jos mikä on syksymusiikkia ja taannoin tuumiskelin itsekseni, että se on yksi niitä harvoja - ellei jopa ainoa - nuoruusvuosieni lempibändi, jota edelleen kehtaa kuunnella nolostelematta ja joka edelleen toimii! Sitä ei voi sanoa läheskään kaikesta siitä, mitä on tullut nuorna ollessa kuunneltua.


Tämä on syksy on harvinaisen masentava ja lokakuinen biisi, mutta viime aikojen vesisateet ja harmaus on saaneet olon tuntumaan tältä jo tavallista aikaisemmin. Onneksi tälle syksylle on tiedossa jos jonkinlaista puuhaa, niin ei ehdi velloa pimeydessä joka viimeistään marraskuussa alkaa tuntua ylitsepääsemättömältä. Vellotaan nyt kuitenkin, syksy on kaikesta huolimatta hieno vuodenaika. 

Rokumentin teema julki + syksybiisi: Nat King Cole - Autumn Leaves

Rockfilmifestari Rokumentin tämän vuoden teema on Black Magic ja se kunnioittaa mustaa musiikkiperinnettä, jolle nykymusiikki kaikissa muodoissaan on niin paljon velkaa.Tapahtuman sivujen mukaan teemaohjelmistossa samoin kuin livemusiikki- ja klubipuolella nähdään ja kuullaan muun muassa soulia, hiphopia, funkia, dancehallia ja reggaeta. Itse elokuvaohjelmisto julkaistaan lokakuussa. 

Livepuolella on nähtävissä Danko Jonesin lisäksi muun muassa Black Motor & Raoul Björkenheim ja Happoradio (mustaakin mustempia miehiä, selvähän se). Tarkempi live- ja klubiohjelma löytyypi tuolta noin.


Tämänkertainen syksybiisi liittyköön myös Musta magia -teemaan. Tässäpä teille syksyklassikkoa kerrakseen!

Syksyn ääniä: VETO - Crushing Digits

Otsikko poikkeaa syksybiisien sarjasta vähäsen, koska tällä kertaa kyse ei ole vain yhdestä biisistä vaan kokonaisesta albumista. Tanskalaisen VETOn Crushing Digits (2008) ei temaattisesti tai muutenkaan varsinaisesti käsittele syksyä, mutta sillä on hyvin vahva paikka omassa syksyisessä äänimaisemassani.

www.vetonet.dk

VETO on niitä bändejä, joiden vanhempi (There's a Beat in All Machines, 2006) eikä uudempi (Everything is Amplified, 2011) tuotanto ole oikeastaan ihmeemmin itseäni puhutellut, vaan olen suosiolla tyytynyt siihen, että suhteemme perustuu keskimmäisen pitkäsoiton hienoudelle (josta siitäkin on epäilemättä olemassa myös eriäviä mielipiteitä). 

VETOa on luonnehdittu ainakin termeillä indie rock, electronic rock, progressive / dance rock ja niin edelleen loputtomiin. "Elektroninen" ja "rock" taitaisivat olla aika lähellä sitä, miltä tanskalaisporukka kuulostaa. Itselleni Crushing Digits on sitä musiikkia, jota kuunnellaan pimeinä syksyiltoina lenkillä tai autossa - pääasia että on liikkeessä. Shake esimerkiksi on erinomainen biisi jos haluaa ruoskia itsensä siihen aggressiivisen epätoivoiseen tilaan jossa jatkaa juoksemista vaikkei oikeastaan enää jaksaisikaan. Pakkohan se on kun Troels Abrahamsen huutaa vimmaisesti korvaan. "It doesn't help you to push it in front of you forever!"

Kannattaa muuten kiinnittää huomiota Abrahamsenin sanoituksiin; omia suosikkejani ovat Duck, Hush and Be Still josta tulee jotenkin orwellilainen fiilis ja alta löytyvä You Say Yes, I Say Yes jossa pohditaan minuuden syvintä olemusta. Tai jotain. 

If you say one more clever thing
I just repeat it 
and act like I said it first


PS. On olemassa myös Veto-niminen sankarihevibändi, joten jos törmäätte sellaiseen Spotifyssa niin ei syytä hämmennykseen. Tämä puheena ollut VETO ei siis ole tehnyt radikaalia suunnanmuutosta jossain uransa vaiheessa. 

Syksybiisejä: The Kinks - Autumn Almanac

Kauniiseen syyssunnuntaihin sopii mainiosti The Kinks. Syökää omenoita ja ottakaa rennosti. 

Syksybiisejä: Modest Mouse - Autumn Beds

Jahas, mökiltä on palauduttu sienisaaliin kanssa ja sää on muuttunut jotenkin inspiroivaksi. Lämpötila oli aamulla noin seitsemän asteen tienoilla ja ulkona tuoksui syksy ja omenat. Jollain tavalla ulkona puuhaileminen on alkanut taas kiinnostaa ihan eri lailla kuin kesällä - ja aivan eri lailla kuin vielä pari vuotta sitten, kun en ollut millään muotoa kiinnostunut sienistä tai hirvikärpäsistä. Eilen illalla metsässä rymistellessäni mietin, että taidan lopultakin alkaa tajuta, miksi mummot ja tädit syksy syksyn jälkeen painuvat metsään silmät kiiltäen heti kun muilta töiltään ehtivät ja miksi he palaavat sieltä posket hehkuen, tulipa saalista tahi ei. Syksyisessä metsässä vaan on Sitä Jotakin. 

Tämä ei liittynyt mitenkään päivän biisiin, joka on Modest Mousen Autumn Beds. Vaikka onhan siinä kyllä kirkkaaseen syksyaamuun sopivaa helinää. Silleen jännästi.

Syksybiisejä - Vivaldi

Kun kaikki aina - minä mukaan lukien - touhottavat kesäbiiseistä, niin tehdään nyt tasapuolisuuden nimissä myös syksybiisien sarja. Koska minä pidän syksystä. Kovasti. Ja ilmeisesti myös muusikot pitävät, sen verran runsasta on syksyaiheisten biisien tarjonta. 

Kaiken juhlallisuuden nimissä tämä postaus olisi pitänyt tehdä eilen, kun oli virallisesti syksyn ensimmäinen päivä. Mutta kun oli liian kiire könytä metsässä sienien perässä ja hengata Reinoissa ja ylisuuressa villatakissa telkkarin kaukosäädin taskussa niin eihän nyt mitään blogiasioita joutanut miettimään. 

Sarjan aloitusbiisin valinta oli tosi vaikeaa, koska en oikeastaan haluaisi startata millään liian masentavalla, mutta sellaisia syksy- ja kesänpäättymisbiisit yleensä tuppaavat olemaan. Sitten päädyin kaikkein itsestäänselvimpään valintaan, joka ei populaarimusiikkiblogissa sitten ehkä kuitenkaan ole ehkä niin itsestäänselvää mutta sitäkin pompöösimpää. Eli Vivaldin Neljä vuodenaikaa, Syksy, olkaatten hyvät. 

Ja todisteeksi siitä, että siellä metsässä oikeasti on käyty:

Kanttarelli on kaveri.