Välitilinpäätös

2012 oli itselleni vähän erilainen vuosi, eikä vähiten sen takia että vietin ensimmäisen puolikkaan siitä ulkomailla. Mielen päällä oli niin paljon kaikkea muuta, että musiikille ei juuri jäänyt aikaa joten blogissakin oli hyvin hiljaista. En tiedä korjaantuuko tilanne ensi vuonna, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu että asiat ovat paremmalla tolalla kun musiikin kuunteleminen tuottaa taas iloa ja hyvää mieltä. Ehkä oli jonkinlaista korvien väsymistäkin havaittavissa, tiedä häntä.

Seuraavaksi lista vuoden 2012 merkittävänsorttisista musiikkijutuista epämääräisessä järjestyksessä: 

• The Drums livenä Kööpenhaminan Amager Biossa
• Steven Wilson livenä Kööpenhaminan Amager Biossa - ja nämä molemmat oli hyvin jees.
• Havainto, että Turboweekend onkin ihan jotain muuta kuin olin luullut JA että se on tanskalaisbändi JA että sehän muuten toimii! 

Turboweekend - On My Side by Turboweekend-Official

• Ginger Ninja livenä Odensen Postenissa.
• Havainto, että naislaulajatkin voi kuulostaa kivalle. Esimerkiksi Hannah Schneider ja First Aid Kit.
• The XX livenä Ilosaarirockissa
• Of Monsters and Men on kiva juttu

Tänä vuonna en oikeastaan yhtään seurannut uusien albumien julkaisuja tai kuunnellut suuremmin uusia bändejä, olla möllöttelin vaan. Coexist sentään tuli pantua merkille ilmestyessään ja kuuntelinkin sen pariin kertaan läpi, mutta tarkempi perehtyminen jäi things to do later -listalle. Myös Disco Ensemblen Warriors on edelleen korkkaamatta koska Second Soul aiheutti jonkinlaista häkeltynyttä pöyristystä ja sitten tuttua "ei tää oo enää se sama Disco Ensemble mistä mie tykkäsin" -whineä. Ja minä kun aiemmin olin vielä innoissani.

Niin että tässäpä nämä kaikessa suppeudessaan. Hyvää uutta vuotta, toivottavasti se on musiikillisesti antoisampi kuin tämä! 

Keikkahommia: The Drums & The Broken Beats

Niin että viime viikolla tuli sitten käytyä ensimmäisen kerran hyödyntämässä Kööpenhaminan keikkatarjontaa. Amager Biossa soitteli The Drums, joka oli hyvin jee. Yleisö oli äärimmäisen hipsterikansaa ja meininki oli leppoisan mukava. Mitään yltiöpäisiä kiksejä tästä reissusta ei jäänyt, mutta sellainen hyvä keikka - hyvä mieli -tyyppinen olotila kuitenkin. Amager Biosta tykkäsin, eli sinne kannattanee toistekin hankkiutua jos kiinnostavia bändejä sattuis kohdalle. (Onhan tuonne näköjään ainakin Manic Street Preachers ja Steven Wilson tulossa, että sinne siis.)

Tässä vielä vähän jonkun ottamaa videopätkää jossa äänenlaatu ei ole huikea, mutta näkyypähän hassusti hytkyviä ihmispäitä. Jonny Pierce hytkyy myös hassusti.

Perjantaina kävin sitten tässä ihan kotinurkilla kuulostelemassa vähän vähemmän tunnettua indietä. Tein taannoin havainnon että tuossa alle kilometrin päässä on Kansas City -niminen keikkapaikka ja sinnehän piti lähteä kuulostelemaan meininkejä. (Tuntuu että mie toistan ihteäni kun nämä samat jutut on suunnilleen kerrottu myös reissublogissa, mutta kaikki ei välttämättä lue molempia niin että menköön tämän kerran.)

Esiintymässä oli kolme enempi tai vähempi paikallista bändiä: Caper Clowns, With No Arms And Legs ja The Broken Beats, joka oli siis illan pääbändi. Itsehän laiskana ollessani sain tietysti aikaiseksi hankkiutua paikalle vasta kun toinen lämppäri oli jo lopettelemassa, mutta ehdin kuulla Butterflies -biisin joka muuten kuulosti livenä ihan himputin hyvälle! Harmitti etten saanut itseäni liikkeelle aiemmin että olisin kuullut With No Arms And Legsin setin kokonaan. (Ja siinä on muuten taas bändillä ärsyttävän pitkä nimi.)


Jos alkoi kiinnostaa, bändin s/t -albumi löytyypi kokonaisuudessaan Spotifysta.

The Broken Beats on ilmeisesti jo pidemmän linjan orkesteri jonka solisti Kim Munk on perustanut vuonna 2001. Bändin jäsenistö on sittemmin vaihtunut useaan otteeseen kun tyypit on lähteneet tekemään muun muassa Carpark Northia ja JuniorSenioria. Bändi on tiettävästi tehnyt tähän mennessä viisi studioalbumia joista neljä löytyy Spotifysta. Viimeisimmäksi jäänyt sinkku The Rules (2009 tai niitä aikoja) on ilmeisesti tanskalaisen tv-sarjan Manden med de guldne ører tunnusbiisi, oikein hyvä semmoinen. Jotenkin tuntuu että The Broken Beatsilla pitäisi olla kaikki palikat parempaankin pärjäämiseen, mutta jostain syystä hommat eivät vaan ole oikein kunnolla ottaneet tuulta alleen. 




Kovasti sympaattiselta keulahahmo Kim Munk kyllä vaikutti, mutta välispiikit kun oli tanskaksi niin sitten oli vain tyydyttävä tulkitsemaan äänensävyjä ja yleisön reaktioita. Kovasti siellä skoolailtiin, en tiedä minkä kunniaksi. Keikkapaikasta sen verran, että tunnelma oli hyvin kodikas vaikka paikka muuten olikin sellainen perus-mustaksimaalattu-rokkiluola. Mutta kuten kaikkialla Tanskassa, sielläkin oli kynttilöitä pöydillä. Mietin, että monessakohan puhtaasti keikkatarkoituksia palvelevassa baarissa olen Suomessa nähnyt kynttilöitä ja totesin, että en varmaan missään. Aprikoin itsekseni myös sitä, että noinkohan yksijalkaisilla baaripöydillä sijainneet kynttilät jätetään sytyttämättä niinä iltoina, kun tiedossa on rankemman sortin mosh-pit-meininkiä.  Tiedä näistä tanskalaisista, kun ovat hulluna noihin kynttilöihinsä ja hyggeen. 

Keikkaelämää

Ei mulla muuta kun tätä vaan:

Ensi keskiviikkona Kööpenhaminassa. Jei! 

Kesäbiisejä: Goodnight Monsters

Gotta be the first one on the beach today. Niiden viikonloppuna ohi hujahtaneiden rantakelien paluuta odotellessa. Itse duunasin viime viikon hiki päässä näyttelyn ripustuksia ja avajaisia ja roudasin kahtena päivänä kamoja kirpparilta toiselle, jonka johdosta helteet meni vähän sivu suun. Eilen illalla kaaduin nukkumaan kaikkeni antaneena jo puoli yhdeksältä herätäkseni vasta 12 tuntia myöhemmin. Jonkunlainen työnarkomanismi piilee vissiin tuolla takaraivossa, kun ennen eilistä en ollut tajunnut miten piippuun sitä oli onnistunut itsensä ajamaan. Mutta ihan vapaaehtoisesti ja hyvän asian takia sentään! 

PeeÄs. Samanhenkistä rantamenoa ja -meininkiä löytyy myös The Drumsilta sekä White Wiresilta, jonka Antti ystävällisesti talvella esitteli. Tsek tem aut! 

Vuoden parhaita juttuja, osa 5: kesäbiisit

Kaikessa epäjärjestelmällisyydessäni käsittelin lokakuussa ilmestyneen Holikin kevättalven ja kevään parhauksien välissä, mutta eipä tuo tehne vahinkoa. Tänään ajattelin tehdä pienen listauksen parhaista kesäbiiseistä, koska kesä ja kesäbiisit on parasta ja koska tänä kesänä tuli kuunneltua tavallista enemmän kaikkea uutta ja mielenkiintoista. 

The Drums - Let's Go Surfing

What can I say? Kesäisyydessään samaa luokkaa kuin Goodnight Monstersin First One On The Beach ja ensi kuulemalta olin myyty. Vielä talvipakkasillakin Teatteriklubin indiediscossa pystyi palaamaan kesätunnelmiin tämän tahdissa. 

We Are Scientists - After Hours

Niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin, löysin We Are Scientistsin hienouden vasta tänä kesänä. Video ei ehkä ole WASin parhaita, mutta biisi tuo mieleen aurinkoiset, naurettavan helteiset kesäpäivät ja automatkan ystävien kanssa. 

Ginger Ninja - Sunshine 

Tanskan poppi-ihmeet aiheuttivat pitkään ristiriitaisia tuntemuksia: jotenkin en osannut kokea kuuluvani bändin kohderyhmään, joksi mielsin noin 13-14-vuotiaat tytöt jotka kuuntelevat myös Tokio Hotelia ja mitä ikinä sen ikäiset nykyisin kuuntelevatkaan. Bändin Bone Will Break Metal -hitin soiminen radiossa joka aamu herätessä aiheutti myös vieraantumisen tunteita, sillä eihän se voi olla vakavasti otettavaa jos se soi radiossa - ja vielä noin usein! Mutta bändin esiintyminen Ruisrockissa oli niin viehättävän vilpitön ja hyväntuulinen ja tyypit olivat oikeasti ihmeissään, että kuinka teitä yleisöä on noin paljon? Ihan meitä katsomassa? (Päälavalla soitti samaan aikaan muistaakseni Ozzy Osbourne.) Päätin, että ei näille voi olla vihainen, pakko niistä on ainakin vähäsen tykätä ja kyllähän Sunshine edelleen saa kesämielelle. 

Erland and The Carnival - My Name is Carnival 

Tästä bändistä en tiedä yhtään mitään enkä levystäkään. Tiedän vain, että monesti mainittu siskoni jakoi tämän yhteiselle kesäsoittolistallemme ja että kyseessä on virkistävän erilainen kesäbiisi. 

Pendulum feat. Steven Wilson - The Fountain

Pendulumilta ei varmaan kukaan pystynyt menneenä kesänä välttymään. Koska Watercolour on jo moneen kertaan kuultu, en nyt ihan senkään takia pistä sitä tänne. Sen sijaan Steven Wilsonin fiittailema The Fountain pääsee parhauslistalle ja ihan syystäkin. (Eikä pelkästään siksi, että SW saattaa sijoittua aika korkealle omalla rispektilistallani, ehem.)

The National - Bloodbuzz Ohio

Tärkein viimeiseksi: Bloodbuzz Ohio kuului varmasti monina kesäöinä meidän asunnon parvekkeelta alas kadulle naapurien iloksi. Se muistuttaa öistä, jotka tuntuivat siltä kuin olisi ulkomailla; ilma oli paksua ja kuu kellotti suurena ja ruosteenpunaisena matalalla taivaanrannassa eikä hellettä päässyt mitenkään pakoon. Sinänsä omituinen yhdistelmä, koska Bloodbuzz Ohio sopisi paljon paremmin aivan toisenlaiseen säähän ja tunnelmaan, mutta tällä kertaa kävi näin. Lisäksi kyseinen biisi sijoittuu myös toiseen parhauskategoriaan kesäbiisien lisäksi: Bloodbuzz Ohion video on kirkkaasti tämänvuotinen suosikkini kaikessa cooliudessaan. I wish I was Matt Berninger.