Toriaamu

Se on juuri nyt, paras aika vuodesta nimittäin! Alkoi eilen. Koivut ovat lopultakin päättäneet puskea lehdet pihalle ja lämpötila on ainakin itselleni juuri passeli. Tänään piti raahautua aamulla varhain yliopistolle eikä siellä sitten kuitenkaan mennyt puolta tuntia pidempään, joten kauniin aamun kunniaksi tallustin torille juomaan kesän ensimmäiset piirakkakahvit eli -teet. Istuskelin siinä ja totesin, että tämä on muuten parasta. Ettei ole kiire mihinkään (kotona odottava tenttikirja kun ei kauaksi karkaa), on lämmintä ja tietää että tästä se kesä vasta lähtee. 

Kesän ensimmäiset! Teetä ja karjalanpiirakka munavoilla.

Kun kerran otin aamun löysäilyn kannalta, kävin löysäilemässä myös kaupassa ja ruokaostosten lisäksi mukaan lähti kesäkissa eli -kasvi. Saa nähdä miten pitkään pelargooni selviää miun hoidolla. Kotimatkalla pyörähdin vielä Levy-Eskojen kautta tiedustelemassa Reginaa ja pistinkin pari levyä tilaukseen. 

Ei mulla tämän tärkeämpää asiaa tänään ollut, ajattelin vain kertoa että tänään on oikein hyvä päivä. 

Maaliskuu = Ultramariini

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka kuuntelevat musiikkia vuodenaikojen mukaan. Itselläni ei ole koskaan ollut esimerkiksi tiettyä perjantaibiisiä, mutta tietyt vuodenaikalevyt sen sijaan on. Ja maaliskuun alkukeväisiin päiviin kuuluu ehdottomasti Ultramariini. Uskoisin, että tämä juontaa juurensa siihen yksinkertaiseen seikkaan, että sain aikoinaan Juuri ja juuri olemassa -debyytin syntymäpäivälahjaksi, joka on näihin aikoihin vuodesta, ja sitä tuli tietysti silloin kuunneltua aika ahkerasti.

Minun ja Ultramariinin suhteessa oli välillä pitkähkö tauko, kun musiikillisesti suuntailin jossain hieman raskaammilla vesillä. Silloin kun taas havahduin bändin olemassaoloon, vaikutti siltä ettei sitä itse asiassa enää ollutkaan; Matti Johannes Koivu teki soololevyjään eikä mistään löytynyt inahdustakaan siitä, mitä Ultramariinille kuuluu. Kuuntelin siis kiltisti debyyttiä ja Kevään ja kesän tähtikuvioita -kakkosta, jolta löytyvä Talven viimeinen päivä on ehdottomia Ultramariini-suosikkejani. 

Nyt kun alkaa olla taas kevät ja aika kaivaa Ultramariinit esiin, muistin törmänneeni jossakin taannoin tietoon siitä, että bändi on aktivoitunut ja julkaissut uuden albumin. Nettiä hieman pöyhäistyäni totesin että näin on: bändin kolmas albumi Ydin on julkaistu viime syksynä. Spotifysta löytyvät albumilta irrotetut singlet Hän haluaa heijastuksen - joka vei heti ensi kuulemalta jalat alta - sekä Sävelet, johon on tehty myös video.

Siinä missä Hän haluaa heijastuksen on tuttua Ultramariinia, Sävelet kuulostaisi näin ensi kuulemalta jotenkin rokimmalta (mikä on tietysti suhteellinen termi tässä tapauksessa) bändin aiempaan tuotantoon verrattuna. Kitarat tapailevat riffejä jotenkin rohkeamman oloisesti kuin vanhemmissa biiseissä, joissa monesti vain heilutaan mystisissä sfääreissä maata koskettamatta. Toisaalta mystiset sfäärit ja haaveellisuus ovat Ultramariinille juuri sitä ominta aluetta, jolta en soisi bändin harhailevan liian kauas. Toki harhailla saa ja pitääkin, mutta silleen sopivasti.

Ultramariini - Sydämet from M.dulor on Vimeo.