Ruusuista on elämä - La vie en rose

Katsottiin Wall-E ja muistin taas että La vie en rose on olemassa. Louis Armstrongin versio on melkoisen puhutteleva.

The xx - Last Christmas

Bongasin tämän Wham! -versioinnin Annan blogista ja pakkohan se on panna jakoon koska The xx.



Hyvää joulua.

Sigur Rós Ilosaareen!

Väärässähän mie sit olin. Eilen olin kovasti sitä mieltä että kun se ei kuitenkaan oo se Sigur Rós niin sit se on varmaan Of Monsters and Men. Mutta se ON Sigur Rós! Ihanaa Ilosaarirokin ohjelmaryhmä, ihanaa! Tällä hetkellä tuntuu siltä että ensi kesään on ikuisuus mutta onneksi sitä kannattaa odottaa. Nyt kun ei vaan sattuisi mitään maailmanloppuja eikä isovarpaan katkeamisia eikä muuta traagista mikä estäisi bändin saapumisen Laulurinteelle. Tämä oli ehkä hienoin joululahja minkä Popparit voi hipille antaa.



Niin ja tuleehan sinne myös Hot Chip. Eipä!



(James Murphy, hiii!)




Tälle bändille on selkeästi tapahtunut jotain näiden biisien välissä.
(Ensimmäinen on Made in the Dark -levyltä vuodelta 2008, toinen vuoden 2012 In Our Heads -albumilta. Jännä.)

Ilosaari-spekulointia

Huomisaamuna julkaistaan taas viisi uutta bändikiinnitystä ensi kesän Ilosaarirokkiin. Ilosaarihan on totutusta poiketen tänä vuonna aloittanut bändien julkaisun jo näin syksypuolella ja liputkin on jo myynnissä. 

Huomenna klo 10 Ilosaaren fb-sivulla julkaistaan siis viisi ensi kesän bändiä jotka ovat Suomesta, Isosta-Britanniasta ja Islannista. Brittibändejä on niin paljon etten ala edes arvailemaan, suomalaisista luvassa on luultavasti jotakin tuttua ja turvallista. Eniten itseäni kiinnostaa tuo Islanti. Islantilaisbändeistä tulee tietysti ensimmäisenä mieleen Sigur Rós, mutta oma isovarpaani kutisee siihen malliin että voisikohan se olla viime aikoina kovassa nosteessa ollut Of Monsters and Men? Jos on, niin voisin olla suorastaan innoissani! Mutta huomennahan se nähdään, muistakaa kytätä Facebookia huomenna kymmeneltä. 

Tämä biisi on kuultu varmasti jo moneen kertaan ja videokin nähty useampaan otteeseen, mutta onneksi se kestää kulutusta.

Satellite Stories - ja jokin heräsi uniltaan

Olen tässä viimeisen viikon-parin sisällä alkanut taas löytää musiikki-itseni. Sen, joka on ollut unessa varmaan viimeisen vuoden verran. Luultavasti lähinnä siksi, että on ollut niin paljon kaikkea muuta meneillään että aivojen on ollut yksinkertaisesti pakko sammuttaa jokin osa-alue, laittaa se talviunille ja odottamaan aikaa kun tilanne taas tasaantuu. 

Nyt sitä tasaantumista on ilmeisesti ollut riittävästi, kun musiikki alkaa taas kiinnostaa. Tosin olen kuunnellut lähinnä parin-kolmen viime vuoden aikana kertyneitä vanhoja soittolistojani enkä ole vielä uskaltautunut ottamaan selvää kuluneen vuoden musiikkitapahtumista. Mutta kaikki aikanaan, ja luulisin että nyt on hyvä aika havahtua kun jokainen musiikkiblogi listailee menneen vuoden parhaita juttuja. Niistä voin tarkistaa, menetinkö mitään tai olisiko tänä vuonna ilmestynyt jotakin mikä jäisi kuunteluun pitemmäksikin aikaa. 

Tämä musiikkiherääminen vain vahvistui, kun kävin tänään toverin kanssa kuuntelemassa Eläimen ja Satellite Storiesin keikat Kerubissa. Eläimen naissolistilisäyksen toimivuudesta tai onnistuneisuudesta en ole täysin vakuuttunut mutta kaikille muutos suotakoon joten jatkakaa samaan malliin jos tuntuu että tämä on se mitä tahdotte tehdä. Satellite Storiesista puolestaan tuli se kauan kaivattu hyvä mieli, jota en ole keikoista tai musiikista pitkään aikaan onnistunut saamaan, kiitos teille siitä. 

Tästä on hyvä jatkaa, ehkä blogikin aktivoituu hieman.

PS. Satellite Storiesin uusi biisi skandinaavisista tytöistä oli tosi jees. 

Rokumentti 2012

Pitkän hiljaiselon jälkeen tuli tunne, että Rokumentista pitää päästä pakisemaan ja se tuntuisi sopivan tänne Lemon Accountsin puolelle tuota höpötysblogia paremmin.

Jostain syystä tällä kertaa Rokumentin leffatarjonta ei sykähdyttänyt ihan samalla tavalla kuin aiempina vuosina ja päätinkin, että yksi viiden lipun festaripaketti kahden sijasta riittänee. Parhaimmillaan olen tainnut käydä tillottamassa 12 tai 14(!) leffaa Rokumentin aikaan, mutta nyt viisi saa tosiaan riittää. 

Tämänvuotinen teema Rokumentissa on Maailmanloppu. Itseäni aihe jonkin verran ahdistaa, sillä nyt ei puhuta niinkään kristillisestä tai amerikan alkuperäiskansojen ennustamasta maailmanlopusta, vaan Rokumentin maailmanloppu-ohjelmistossa käsitellään sellaisia konkreettisia aiheita kuin ympäristöongelmat, ydinjäte ja ylipäätään ihmisen pahuus. Perjantain seminaarin puhujana on Risto Isomäki, joka käsittelee erilaisia todennäköisiä maailmanlopun visioita. Ensin olin sitä mieltä että taidan jättää väliin, mutta päätin kuitenkin mennä kuuntelemaan että tietäisin, mistä kylillä puhutaan. Ja että kannattaako oikeasti olla ahdistunut. (Veikkaan, että kannattaa.)

Maailmanloppu-ohjelmiston elokuvista valitsin katsottavaksi Mika Koskisen dokumentin Punaisen metsän hotelli, jossa suuryritysten viherpesun takaa paljastuu toisenlainen totuus.

Koska päätin, että ihmisten pahuudessa vellominen saa minun osaltani jäädä noihin seminaariin ja dokumenttiin, loppu Rokumenttini menee vähän toisenlaisissa tunnelmissa. 

Pulp - the Beat is the Law on pakko nähdä, koska Pulp on jäänyt minulle häpeällisen tuntemattomaksi suuruudeksi ja tämä aukko sivistyksessä on korjattava.

Andrew Bird - Fever Year. No, Andrew Bird. Need I say more?

Grandma Lo-Fi; The Basement Tapes of Sigrídur Níelsdóttir. Jos kyseessä on dokkari seitsemänkymppisestä mummosta joka tekee lo-fi-poppia ja sen luvataan pursuilevan hyvää mieltä niin totta hemmetissä mie meen kahtomaan!

Cure for Pain: The Mark Sandman Story. Morphinen hienous oli minulle tuntematonta kunnes toverini Muzika Bijou -blogin takaa lisäsi bändin biisin Buena meidän yhteiselle soittolistalle pari vuotta sitten. Nyt kun huomasin että Mark Sandmanista kertova dokkari olisi tarjolla niin vetäisin sen kohdalle Nähtävä! -ruksin oitispaikalla. Harvoin muusikot sentään saappaat jalassa lähtee.