Tämän päivän rajapyykki NaNoWriMossa olisi 15 000 sanaa. Minulla on koossa 8295. Tästä voinee tulkita että kirjoittaminen ei ole ihan sujunut viime päivinä, ja se on ihan oikein tulkittu.
Kun juonen kanssa on vähän ongelmia ja hahmogalleria on suppeaakin suppeampi ja uusille tyypeille ei vain tunnu löytyvän funktiota, on helppo luisua procrastinoinnin puolelle. Tämän päivän kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen liittyvä procrastinointivinkki on elokuva Stranger Than Fiction vuodelta 2006.
Jostain syystä hölmösti suomennettu Aidosti outoa kuuluu omalle Guilty pleasures -listalleni, sillä jotenkin minulla on aina ollut sellainen olo että tämä on niitä elokuvia, joista ei oikeastaan kuuluisi tykätä. Mutta silti minä tykkään, enkä oikein tiedä miksi. Se on höpsö ja vähän naiivi ja hyvin amerikkalainen, mutta toisaalta minusta elokuvan perusajatus miehestä, joka tietämättään on kirjan päähenkilönä, on tavattoman kiinnostava. Elokuvaan on ripoteltu kaikenlaisia kirjallisuudentutkimuksellisia vitsejä jotka tietysti itseäni kirjallisuudenopiskelijana suunnattomasti viehättävät, ja taisinpa kirjoittaa elokuvan metafiktiivisyydestä jonkun esseenkin.
Elokuvahan kertoo verotarkastaja Harold Crickistä, joka tietämättään on kirjailija Karen Eiffelin uuden teoksen päähenkilö. Eräänä päivänä Harold alkaa kuulla kertojanäänen päässään ja pelkää seonneensa. Sitten kertoja tulee maininneeksi, että Harold kuolisi pian, ja apua lähdetään etsimään ensin terapeutilta ja sitten kirjallisuuden professorilta, jota muuten esittää mainiosti Dustin Hoffman. Hommaan sotketaan vielä söpö anarkistileipuri Ana, ja kiva rom-com on valmis.
Emma Thompsonin esittämä kirjailija Karen Eiffel on ihanan neuroottinen writer's blockeineen. Jos itse olisin täysipäiväinen kirjailija, luultavasti viettäisin päiväni samoin kuin hänkin: istumalla maantiesillan juurella kuvittelemalla onnettomuuksia ja etsimällä inspiraatiota muilla yhtä konkreettisilla tavoilla.
Uskoisin, että tämä leffa sopii tauottamaan jokaisen kirjoittajanblokista kärsivän (tai kärsimättömänkin) nanoilijan luovaa tuskaa.
Elokuvassa on varsin indie-uskottava soundtrack, sillä mukana on muiden muassa Spoon, Maxïmo Park ja M83.
Aikaa on vielä 22 päivää. Mitään ei olla vielä hävitty.
Mäkin tykkäsin tuosta leffasta, tosiaan jännä idea. Ja musiikki yllätti iloisesti.
VastaaPoistaTsemppiä kirjoittamiseen! Ehkä osallistun itsekin jonain vuonna, ajatus ainakin houkuttaa. :)
Kiitos! Tsemiä aina tarvitaan. Kaikessa älyttömyydessään NaNoWriMo on tosi hauska kokemus, varsinkin jos lähipiirissä on muitakin jotka osallistuvat, niin että voi sitten porukalla jauhaa juonenkäänteistä ja siitä, miten helpoiten pääsee eroon ärsyttävistä henkilöhahmoista. :D
VastaaPoista