I want to live where soul meets body

Jo pidemmän aikaa minua on vaivannut jonkinlainen levottomuus, sellainen olo että elämä ei ole sellaista kuin sen haluaisin olevan ja että pitäisi olla jossain muualla ja tehdä jotain muuta kuin olen tekemässä - niin lyhyellä kuin pidemmälläkin tähtäimellä. Toisaalta en edes tarkalleen tiedä mitä haluan, joten siinä sitä ollaan. 

Tätä oloa ei ole lainkaan helpottanut matkustaminen, blogien lukeminen, musiikki eikä kirjallisuus. Päinvastoin, ne kaikki ovat vain ruokkineet sisälläni asuvaa levotonta otusta joka vaatii päästä nyt heti paikalla jonnekin muualle, hankkimaan elämyksiä, uusia ystäviä, uusia kokemuksia, se vaatii saada elää enkä oikein tiedä miten saisin sen parhaiten hiljennetyksi tai tyydytetyksi. Lohdullista tässä on se, että niin kirjallisuus, blogit kuin musiikkikin kaikki vahvistavat sen olettamuksen, että en todellakaan ole tämän oloni kanssa yksin, vaan se on universaalia ja vaivannut ihmisiä jo aikojen alusta.  

Kevättalvinen Japanin vierailu ja keväinen visiitti Unkariin ruokkivat tulta todella vaarallisesti. Palava halu matkustaa ei ota laantuakseen ja siksipä onkin vahva aikomus hakea syksyn täydennyshaussa vaihtoon. Sellaiset kirjat kuin Erlend Loen Supernaiivi ja Jack Kerouacin On the Road ovat omiaan aiheuttamaan levottomuutta, varsinkin jälkimmäinen kun on oikea ylistys juuri tuolle levottomuudelle, joka vuosikymmenestä toiseen ajaa ihmisiä tien päälle ja tekemään hulluja asioita vain tunteakseen olevansa elossa. 

Itselleni riittäisi ehkä vähempikin kuin huumeidensekainen liftausmatka Yhdysvaltojen rannikolta toiselle, mutta koko ajan tuntuu siltä että pitäisi tehdä jotain ennen kuin nuoruus on mennyttä kalua. Ok, vielä ei ole hätää, olen toistaiseksi lähempänä kahta- kuin kolmeakymmentä ikävuotta, mutta olen kovasti huolissani siitä miten nopeasti aika on alkanut rientää. Lapsena sitä tuntui riittävän ikuisuuksiksi, miksei enää tunnu siltä? Ja lyhyemmällä tähtäimellä ajatellen, olen jatkuvasti niin huolissani siitä että kesä lipuu taas ohitse ilman että ehdin tehdä mitään, etten pysty tekemään mitään. Pyörin asunnossani miettimässä, miten parhaiten käyttäisin kesäisen hellepäivän ja päädyn tuhlaamaan koko päivän tekemättä mitään. Apua?

Lopuksi pari biisiä jotka jotenkin löyhästi liittyvät tähän omituiseen olotilaan. 

We're allright where we're supposed to be (time means nothing)




Cause in my head there’s a Greyhound station
Where I send my thoughts to far off destinations
So they may have a chance of finding a place
where they’re far more suited than here




and in the daylight we can hitchhike to maine
i hope that someday i’ll see without these frames
and in the daylight i don’t pick up my phone
cause in the daylight anywhere feels like home

Satellite Stories - Kids Aren't Safe In The Metro by satellitestories
We met yesterday at the Tesco
Talked about moving to Sisco
Wohoy, away from the petrol
Kids aren’t safe in the metro

I never thought, that this was the city where I could stay,
Where I could stay
But there was this girl, oh there was this girl with packet of Earl Grey

Vuoden parhaita juttuja, osa 5: kesäbiisit

Kaikessa epäjärjestelmällisyydessäni käsittelin lokakuussa ilmestyneen Holikin kevättalven ja kevään parhauksien välissä, mutta eipä tuo tehne vahinkoa. Tänään ajattelin tehdä pienen listauksen parhaista kesäbiiseistä, koska kesä ja kesäbiisit on parasta ja koska tänä kesänä tuli kuunneltua tavallista enemmän kaikkea uutta ja mielenkiintoista. 

The Drums - Let's Go Surfing

What can I say? Kesäisyydessään samaa luokkaa kuin Goodnight Monstersin First One On The Beach ja ensi kuulemalta olin myyty. Vielä talvipakkasillakin Teatteriklubin indiediscossa pystyi palaamaan kesätunnelmiin tämän tahdissa. 

We Are Scientists - After Hours

Niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin, löysin We Are Scientistsin hienouden vasta tänä kesänä. Video ei ehkä ole WASin parhaita, mutta biisi tuo mieleen aurinkoiset, naurettavan helteiset kesäpäivät ja automatkan ystävien kanssa. 

Ginger Ninja - Sunshine 

Tanskan poppi-ihmeet aiheuttivat pitkään ristiriitaisia tuntemuksia: jotenkin en osannut kokea kuuluvani bändin kohderyhmään, joksi mielsin noin 13-14-vuotiaat tytöt jotka kuuntelevat myös Tokio Hotelia ja mitä ikinä sen ikäiset nykyisin kuuntelevatkaan. Bändin Bone Will Break Metal -hitin soiminen radiossa joka aamu herätessä aiheutti myös vieraantumisen tunteita, sillä eihän se voi olla vakavasti otettavaa jos se soi radiossa - ja vielä noin usein! Mutta bändin esiintyminen Ruisrockissa oli niin viehättävän vilpitön ja hyväntuulinen ja tyypit olivat oikeasti ihmeissään, että kuinka teitä yleisöä on noin paljon? Ihan meitä katsomassa? (Päälavalla soitti samaan aikaan muistaakseni Ozzy Osbourne.) Päätin, että ei näille voi olla vihainen, pakko niistä on ainakin vähäsen tykätä ja kyllähän Sunshine edelleen saa kesämielelle. 

Erland and The Carnival - My Name is Carnival 

Tästä bändistä en tiedä yhtään mitään enkä levystäkään. Tiedän vain, että monesti mainittu siskoni jakoi tämän yhteiselle kesäsoittolistallemme ja että kyseessä on virkistävän erilainen kesäbiisi. 

Pendulum feat. Steven Wilson - The Fountain

Pendulumilta ei varmaan kukaan pystynyt menneenä kesänä välttymään. Koska Watercolour on jo moneen kertaan kuultu, en nyt ihan senkään takia pistä sitä tänne. Sen sijaan Steven Wilsonin fiittailema The Fountain pääsee parhauslistalle ja ihan syystäkin. (Eikä pelkästään siksi, että SW saattaa sijoittua aika korkealle omalla rispektilistallani, ehem.)

The National - Bloodbuzz Ohio

Tärkein viimeiseksi: Bloodbuzz Ohio kuului varmasti monina kesäöinä meidän asunnon parvekkeelta alas kadulle naapurien iloksi. Se muistuttaa öistä, jotka tuntuivat siltä kuin olisi ulkomailla; ilma oli paksua ja kuu kellotti suurena ja ruosteenpunaisena matalalla taivaanrannassa eikä hellettä päässyt mitenkään pakoon. Sinänsä omituinen yhdistelmä, koska Bloodbuzz Ohio sopisi paljon paremmin aivan toisenlaiseen säähän ja tunnelmaan, mutta tällä kertaa kävi näin. Lisäksi kyseinen biisi sijoittuu myös toiseen parhauskategoriaan kesäbiisien lisäksi: Bloodbuzz Ohion video on kirkkaasti tämänvuotinen suosikkini kaikessa cooliudessaan. I wish I was Matt Berninger.