Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ginger Ninja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ginger Ninja. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. tammikuuta 2012

Tanskan tunnetumpia musiikki-ihmeitä

Tanskaan lähtöni kunniaksi tehdään pikainen katsastus maan tunnetumpaan musiikkiantiin. Vaihtoaikana pääsen toivon mukaan tutustumaan myös maan rajojen ulkopuolella vähemmän tunnettuihin artisteihin, mutta nyt lähdetään näistä nimekkäämmistä nimistä. 

Aloitetaan siitä, että kaikkihan nyt Mew:n tietää. Minäkin tiedän Mew:n, vaikken ole sitä jostain syystä suuremmin koskaan kuunnellut. Mistä lie johtuu ettei ole tullut bändiin tartuttua, vaikkei sitä kohtaan mitään antipatioitakaan ole. Ja kaikkihan nyt Specialin tietää. Laitetaan se tähän juuri siksi. 




Seuraava maailmalla tunnettu tanskalaisnimi on nyt jo pitkän linjan bändiksi luonnehdittava Kashmir, joka oli muuten mukana myös vuoden 2010 parhauksia -listallani. Edelleen harmittaa suuresti, että bändin Ilosaarirockin keikka meni itseltäni jotenkin ohi. Tämä oli taas niitä surullisen yleisiä tapauksia, että bändin löysi vasta sen jälkeen kun olisi ollut mahdollisuus nähdä se livenä. Ehkä tulevan puolen vuoden aikana saan mahdollisuuden korjata tämäkin virhe.





VETOstakin olen kertoillut jo aiemmin, mutta hyvää bändiä ei koskaan voi mainita liian usein. (Tai myönnetään, kyllä voi. Mutta tämä on viimeinen kerta vähään aikaan. Lupaan.) VETOn ensimmäinen hitti oli You Are A Knife, joka löytyy sekä debyyttialbumilta There's A Beat In All Machines (2006) että sitä ennen julkaistulta ep:ltä I Will Not Listen (2005).  



VETOn tavoin elektroniseksi rockiksi luonnehditun Carpark Northin uusin albumi Lost ei oikein sytyttänyt, mutta vuoden 2005 All Things to All People on päässyt pysyväksi osaksi vakiokuuntelustoani. (Onko se edes sana?) Human ei ole ainoa hieno biisi joka levyltä löytyy, mutta se on se tunnetuin. Ja niitä tunnettuja tässä nyt haetaan.



(Huomatkaa muuten jännästi lennähtelevät ihmiset sekä Specialin että Humanin videoissa. Hyvin on jännä.)

Ja sitten on tietysti vuosi sitten kesällä kovastikin radiosoittoa saanut ja Lemon Accountsin kesäbiisit-sarjassakin esiintynyt Ginger Ninja. Bändi kävi 2010 Ruisrockissa soittamassa ensimmäisen Suomen keikkansa ja ainakin paikallaolijan silmin tuntuivat olevan kovasti otettuja saamastaan vastaanotosta. Bändin läpimurtohitti oli Bone Will Break Metal debyytiltä Wicked Map. Biisin - ja bändin - ärsyttävyysasteista olen kuullut erilaisia kommentteja, mutta itse olen kyllä taipunut siihen että pakko näistä tyypeistä on tykätä, ei voi auttaa.





Näiden lisäksi saa heitellä kommenttiboksiin hyväksi tietämiänne tanskalaisbändejä, haluaisin tutustua maan musiikkiantiin jo etukäteen että sitten paikan päällä tietää mitä ja mistä kannattaa lähteä etsimään.  

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Kesäbiisejä: Ginger Ninja

Tänään olin leikkimässä jonkin sortin huonekalujen entistäjää konehallin kynnyksellä ja iäkäs National Panasonic -mankka pauhasi YleXää minkä vanhasta kaiuttimesta lähti. Kun kivat juontajat sitten soittivat Henkilökuntamusiikkia-ohjelmassa Ginger Ninjan Sunshine -biisin, pakko oli pistää tanssien sikli yhdessä ja hiekkapaperi toisessa kädessä viimevuotisen Ruisrockin tunnelmien tulvahtaessa mieleen. Onneksi ei ollut ketään näkemässä.


PeeÄs. Tämä biisihän oli jo viime vuoden Parhaita juttuja -listan kesäbiisi-osiossa, mutta postasin sen nyt uudestaan ihan siitä ilosta että se sai aikaan hyvää mieltä.

torstai 30. joulukuuta 2010

Vuoden parhaita juttuja, osa 5: kesäbiisit

Kaikessa epäjärjestelmällisyydessäni käsittelin lokakuussa ilmestyneen Holikin kevättalven ja kevään parhauksien välissä, mutta eipä tuo tehne vahinkoa. Tänään ajattelin tehdä pienen listauksen parhaista kesäbiiseistä, koska kesä ja kesäbiisit on parasta ja koska tänä kesänä tuli kuunneltua tavallista enemmän kaikkea uutta ja mielenkiintoista. 

What can I say? Kesäisyydessään samaa luokkaa kuin Goodnight Monstersin First One On The Beach ja ensi kuulemalta olin myyty. Vielä talvipakkasillakin Teatteriklubin indiediscossa pystyi palaamaan kesätunnelmiin tämän tahdissa. 

Niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin, löysin We Are Scientistsin hienouden vasta tänä kesänä. Video ei ehkä ole WASin parhaita, mutta biisi tuo mieleen aurinkoiset, naurettavan helteiset kesäpäivät ja automatkan ystävien kanssa. 

Tanskan poppi-ihmeet aiheuttivat pitkään ristiriitaisia tuntemuksia: jotenkin en osannut kokea kuuluvani bändin kohderyhmään, joksi mielsin noin 13-14-vuotiaat tytöt jotka kuuntelevat myös Tokio Hotelia ja mitä ikinä sen ikäiset nykyisin kuuntelevatkaan. Bändin Bone Will Break Metal -hitin soiminen radiossa joka aamu herätessä aiheutti myös vieraantumisen tunteita, sillä eihän se voi olla vakavasti otettavaa jos se soi radiossa - ja vielä noin usein! Mutta bändin esiintyminen Ruisrockissa oli niin viehättävän vilpitön ja hyväntuulinen ja tyypit olivat oikeasti ihmeissään, että kuinka teitä yleisöä on noin paljon? Ihan meitä katsomassa? (Päälavalla soitti samaan aikaan muistaakseni Ozzy Osbourne.) Päätin, että ei näille voi olla vihainen, pakko niistä on ainakin vähäsen tykätä ja kyllähän Sunshine edelleen saa kesämielelle. 

Tästä bändistä en tiedä yhtään mitään enkä levystäkään. Tiedän vain, että monesti mainittu siskoni jakoi tämän yhteiselle kesäsoittolistallemme ja että kyseessä on virkistävän erilainen kesäbiisi. 

Pendulumilta ei varmaan kukaan pystynyt menneenä kesänä välttymään. Koska Watercolour on jo moneen kertaan kuultu, en nyt ihan senkään takia pistä sitä tänne. Sen sijaan Steven Wilsonin fiittailema The Fountain pääsee parhauslistalle ja ihan syystäkin. (Eikä pelkästään siksi, että SW saattaa sijoittua aika korkealle omalla rispektilistallani, ehem.)

The National - Bloodbuzz Ohio

Tärkein viimeiseksi: Bloodbuzz Ohio kuului varmasti monina kesäöinä meidän asunnon parvekkeelta alas kadulle naapurien iloksi. Se muistuttaa öistä, jotka tuntuivat siltä kuin olisi ulkomailla; ilma oli paksua ja kuu kellotti suurena ja ruosteenpunaisena matalalla taivaanrannassa eikä hellettä päässyt mitenkään pakoon. Sinänsä omituinen yhdistelmä, koska Bloodbuzz Ohio sopisi paljon paremmin aivan toisenlaiseen säähän ja tunnelmaan, mutta tällä kertaa kävi näin. Lisäksi kyseinen biisi sijoittuu myös toiseen parhauskategoriaan kesäbiisien lisäksi: Bloodbuzz Ohion video on kirkkaasti tämänvuotinen suosikkini kaikessa cooliudessaan. I wish I was Matt Berninger.