iPod error, excercise fail

Nyt pitää taas mussuttaa tekniikasta ja sen toimimattomuudesta ja siitä, miksi on ihmisen elämä niin pirun paljon kiinni siitä, toimiiko tekniset vimpaimet. Olisi nimittäin tosi hyvä sää lähteä lenkille, mutta entäs kun viisivuotias iPodini on tullut vanhuudenhöperöksi? Lenkille lähteminen ilman musiikkia on jotenkin tosi vaikea ajatus, yhtään ei huvita. Pari kertaa olen pakon edessä joutunut lenkkeilemään pelkät luonnon eli kaupungin äänet korvissa, kun soitin sekosi heti ensimmäisellä korttelinvälillä. Nyt ei jotenkin enää kiinnostaisi. 

Kun kävelyvauhti määräytyy aika pitkälti taustamusiikin mukaan, niin ilman musiikkia sitä tulee valuskeltua ihan luvattoman hissuksiin ja laiskasti. Ookoo, metsäpätkällä on myöhään illalla kiva kuunnella lintujen mekastusta, varsinkin näin keväällä mustarastaat pitää ihan hillitöntä meteliä. Mutta entäs muuten sitten? Omien askelten rouske on jotenkin melko virikkeetöntä kuunneltavaa.  

Kaiken lisäksi en tosiaankaan ole mikään sporttisin tyyppi, eli ne muutamat kerrat kun tuntuu siltä että voispas lähteä lenkille olisivat tosi arvokkaita, kun ei muuten tule hirveästi liikehdittyä. Mutta kun tekniikka ei futaa niin sitten sitä jää laiskana kotiin makaamaan. Onko tämä nyt taas mistään kotoisin? Onko kenenkään muun lenkille lähtö muka kiinni siitä, toimiiko soitin? 

Ja kun musiikista on puhe, niin kerrottakoon vielä että jos se pirun soitin toimisi, niin siellä soisi näin toukokuussa Disco Ensemblen Magic Recoveries reippaampaan menoon ja hitailevampaan sunnuntaikävelyyn The Nationalin High Violet. Mutta kun ei.  

www.toothpastefordinner.com / iPod error

Meet Sam

Tiedän, se on vain tietokone. Mutta se on minun! Ja se on uusi ja hieno! Ja ensimmäinen itselleni uutena ostama kone, siksi olen kuin ylpeä äiti joka esittelee pienokaistaan joka on tietenkin hänen mielestään ainutlaatuinen mutta kaikkien muiden mielestä se näyttää ihan samalta kuin kaikki muutkin. Mutta silti. Tässä on Samsung R540, kuoriutui paketistaan eilen. Paino 2,50 kg, leveys 38 cm, syvyys 25,50 cm. Kiltti ja hiljainen lapsi - ainakin tähän mennessä. Ja ensi kerralla lupaan, että on jotain muutakin asiaa. 

Läppäriorpoilua

On tiedättekö hirveän orpo olo ilman omaa läppäriä. Vaikka käytettävissä onkin porukoiden pöytäkone, se ei ole sama asia; käsite Personal Computer on näköjään kohdallani lopultakin toteutunut. Koneesta on tullut henkilökohtainen kapistus, enkä enää osaisi kuvitellakaan joutuvani jakamaan koneeni jonkun muun kanssa. Siksi  myös jonkun muun koneen käyttäminen tuntuu aika epämukavalta, puhumattakaan siitä elämää suuremmasta tuskasta, etteivät omat valokuvakansiot ja musiikkikirjasto ole käytettävissä kun niitä tarvitsisi. Kamerassa olevia kuvia ei viitsi ruveta vieraalle koneelle tunkemaan, olkoot siis muistikortilla odottamassa aikaa parempaa.    

Uusi elämänkumppani on tilattu, mutta sitä odotetaan saapuvaksi vasta reilun viikon päästä. (Tulossa on Samsungin R540 Intel Core i5 -prosessorilla, ATI Mobility Radeon HD 5470 -näytönohjaimella ja 500GB:n kiintolevyllä varustettuna, jos tämä puoli jotakuta kiinnostaa.) Siihen asti koneella istuminen korvautuu Final Fantasylla (edelleen), mutta myös kirpparivaatteiden modaamisella sopiviksi (Lopultakin tein sen! Eihän ne housut lojuneetkaan kaapissa kuin vuoden odottamassa että saisin aikaiseksi tehdä niille jotain) ja lenkkeilyllä kauniissa kevätilmassa hakemaan postia kylältä. (Viikonloppulehdet tulee tuohon vajaan kahden kilometrin päähän, eli oikein passelin pituinen lenkki laiskan liikuttamiseksi.) 

***

Torstaina sitten metsän keskeltä ihmisten ilmoille; varasin matkustusaikatauluun kolmen tunnin myöhästymismarginaalin, toivottavasti se on VR:lle tarpeeksi. Saatan olla joka tapauksessa hieman innoissani. 

They give me goosebumps.

PeeÄs: Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Päivän piristys: Rubik ja The Capital Beat Kerubiin

Riemastuin suunnattomasti kun huomasin naamakirjaa selatessani, että Kerubin tämän kevään ohjelmisto on täydentynyt Rubikilla, The Capital Beatilla ja paikallisella Mullets n' Bulletsilla. Juhlaa! Pitää heti merkkailla päivät kalenteriin ja huolehtia siitä, että olen maisemissa silloin. Rubikin olen nähnyt livenä vain kerran, Rokissa 2009. Tämä epäkohta korjaantuu onneksi nyt. Rubikin Laws of Gravity -sinkusta vaahtosinkin jo joku aika sitten. 

The Capital Beatin keikka Kellarissa reilu vuosi sitten pääsi parhaiden keikkojen listalleni ihan heittämällä. Vaikka ulkona oli tuhoton pakkanen, bändin letkeä soitanto sai sen unohtumaan täysin ja tunnelma oli kuin heinäkuisella Rentolavalla; tanssivia ihmisiä, hymyjä ja hyvää tuulta. Tässä on nyt vain se pieni vika, että silloinen keikkaseurani on siellä pirun Japanissa!  On siis lähdettävä letkeilemään ihan itseksensä.

Tuolta voi käydä kuuntelemassa vaikkapa The Capital Beatin tuoreehkon sinkun Sweet, sweet.  Stupido Recordsin sivuilta lueskelin biisiin liittyen seuraavaa: "Maailman arvostetuimpiin kuoroihin lukeutuva Soweto Gospel Choir esiintyy suomalaisen The Capital Beat -yhtyeen uudella Sweet, sweet -singlellä. Single julkaistaan 13. joulukuuta. Kaksinkertainen Grammy -voittaja Soweto Gospel Choir kiertää maailmaa säännöllisesti ja on työskennellyt mm. Red Hot Chili Peppersin, Aretha Franklinin, Celine Dionin ja Diana Rossin kanssa. Kuoro esiintyi Oscar-gaalassa vuonna 2009 ja oli ehdokkaana parhaan soundtrackin kategoriassa (Disney & Pixar; Wall-E)." 

Johtuneeko omasta radion kuuntelemattomuudestani vai siitä, ettei biisiä ole mitenkään erityisemmin hypetetty, mutta vasta nyt törmäsin koko asiaan ensimmäisen kerran, kun lähdin selvittelemään että onkos bändiltä tullut mitään uutta sitten debyyttialbumin. Luulisi, että tuon kokoluokan yhteistyötä olisi mainostettu vähän laajemmin. Tai sitten vaan olen itse elänyt pää pussissa, who knows. 

***

Avauduttakoon vielä siitä, että läppärini on vedellyt viimeisiään lähes siitä asti kun se hankittiin viisi vuotta sitten. Susi jo syntyessään, raukka. Se on elänyt joten kuten lisämuistilla ja muilla apukeinoilla avitettuna, ja viimeisen vuoden verran se on toiminut jopa ihan kohtuullisesti. En muista, milloin se olisi viimeksi kaatunut, mikä on varsin harvinainen ilmiö. Näyttö siitä vaihdettiin viime talvena. Nyt on verkkokortti alkanut ilmoitella toimimattomuuden merkkejä ja oma mittani alkaa olla sitä kuuluisaa viimeistä pisaraa myöten täynnä. Sitä viimeistä pisaraa odotellessa aloin etsiskellä Internetin ihmeellisestä tietoverkosta ehdokkaita uudeksi elämänkumppanikseni vain todetakseni, että sopivassa hintahaarukassa liikkuvia vaihtoehtoja on ihan liikaa ja oma ymmärrykseni aiheen tiimoilta vähintäänkin rajallinen. Mutta sen verran tiedän, että uuden ystäväni kannessa ei tule olemaan kirjaimia H ja P.