Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuoden parhaita juttuja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuoden parhaita juttuja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Välitilinpäätös

2012 oli itselleni vähän erilainen vuosi, eikä vähiten sen takia että vietin ensimmäisen puolikkaan siitä ulkomailla. Mielen päällä oli niin paljon kaikkea muuta, että musiikille ei juuri jäänyt aikaa joten blogissakin oli hyvin hiljaista. En tiedä korjaantuuko tilanne ensi vuonna, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu että asiat ovat paremmalla tolalla kun musiikin kuunteleminen tuottaa taas iloa ja hyvää mieltä. Ehkä oli jonkinlaista korvien väsymistäkin havaittavissa, tiedä häntä.

Seuraavaksi lista vuoden 2012 merkittävänsorttisista musiikkijutuista epämääräisessä järjestyksessä: 

  • The Drums livenä Kööpenhaminan Amager Biossa
  • Steven Wilson livenä Kööpenhaminan Amager Biossa - ja nämä molemmat oli hyvin jees.
  • Havainto, että Turboweekend onkin ihan jotain muuta kuin olin luullut JA että se on tanskalaisbändi JA että sehän muuten toimii! 

Turboweekend - On My Side by Turboweekend-Official
  • Ginger Ninja livenä Odensen Postenissa.
  • Havainto, että naislaulajatkin voi kuulostaa kivalle. Esimerkiksi Hannah Schneider ja First Aid Kit.
  • The XX livenä Ilosaarirockissa
  • Of Monsters and Men on kiva juttu
Tänä vuonna en oikeastaan yhtään seurannut uusien albumien julkaisuja tai kuunnellut suuremmin uusia bändejä, olla möllöttelin vaan. Coexist sentään tuli pantua merkille ilmestyessään ja kuuntelinkin sen pariin kertaan läpi, mutta tarkempi perehtyminen jäi things to do later -listalle. Myös Disco Ensemblen Warriors on edelleen korkkaamatta koska Second Soul aiheutti jonkinlaista häkeltynyttä pöyristystä ja sitten tuttua "ei tää oo enää se sama Disco Ensemble mistä mie tykkäsin" -whineä. Ja minä kun aiemmin olin vielä innoissani.

Niin että tässäpä nämä kaikessa suppeudessaan. Hyvää uutta vuotta, toivottavasti se on musiikillisesti antoisampi kuin tämä! 

tiistai 27. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 parhaita juttuja pähkinänkuoressa

Voisin väittää, että henkilökohtaisesti vuosi 2011 on ollut minulle mitä mainioin vuosi. Uutta musiikkia en ole ehtinyt kuuntelemaan läheskään niin paljon kuin alkuvuodesta olin päättänyt, mutta toisaalta en ole siitä erityisen pahoillani, kun syyt musiikin kuuntelun vähyyteen on olleet lähinnä positiivisia. Viime vuonna jaksoin paneutua vuoden musiikki- ynnä muiden juttujen erittelyyn tarkemminkin, mutta tällä kertaa saatte vain hyvin tiiviin pähkinänkuoriesityksen ensimmäisenä mieleen tulleista jutuista. 


Albumi:
Death Cab for Cutie - Codes and Keys - ilmestyi jo toukokuussa, mutta jostain syystä sain aikaiseksi kuunnella vasta syksyn tullen. Piti suorastaan tarkistaa, että ihanko oikeasti Codes and Keys tuli tänä vuonna eikä jo vuoden 2010 puolella. Näin hyvin mie seuraan aikaani. Tänä vuonna uusien albumien seuraaminen ja kuunteleminen kokonaisuuksina on jäänyt jotenkin tosi vähälle, enemmän on löytynyt yksittäisiä biisejä jotka on saaneet aikaan hyväksyvää nyökyttelyä ynnä muita positiivisia reaktioita.

Uusi tuttavuus:
Grouplove
Satuin bongaamaan Grouploven esiintymisen Conanissa, ja Colours kuulosti niin hyvälle että bändistä piti ottaa lisäselvyyttä. Perusindietouhua, mie tykkään.

Biisit:
Kavinsky - Nightcall. Tämäntyyppinen musiikki on minulle ihan uusi aluevaltaus, mutta kaikkea sitä oppii kuuntelemaan kun vanhaksi elää.


Salem Al Fakir - Virgin Mary - euroviisutyyppi pääsi yllättämään tanssituttavalla biisillä jossa lauletaan Neitsyt Mariasta ja Charlie Sheenistä.

Foster the People - Pumped Up Kicks. Kukapa tältä olisi kesän aikana välttynyt? Juuri sellainen biisi jota kuunnellaan kesällä autossa kun ollaan matkalla rannalle tai mökille tai festareille. Miten tästä ei voisi tulla hyvälle tuulelle?


Keikat:
The National @ Kulttuuritalo 3.3.2011
Melt-Banana @ Ilosaarirock, 16.7.2011
VETO @ Lutakko, 9.12.2011 - VETO käväisi Suomessa neljän keikan kiertueella joulukuun alussa ja bändin esiintyminen Lutakossa oli syksyn ainoa keikka, joka sai aikaan musicgasmin. Tästäkin oli tarkoitus kirjoitella laajemmin, mutta elämä vei mennessään. Toiveissa on nähdä VETO kotimaassaan ensi kevään aikana. Keikan kovimpia biisejä olivat näin jälkikäteen muistellen Blackout, Built To Fail ja You Are A Knife.

Leffat:
Somewhere
Drive
Tämänvuotisia ykkösleffojani yhdistää tietty vähäeleisyys ja järjetön tyylikkyys. Näistä ei tarvinne sanoa enempää, molemmat leffat olen kehunut jo aiemmin maasta taivaaseen.


Ja nyt: Hyvää uutta vuotta tyypit, kuunnelkaa musiikkia ja olkaa onnnellisia! Palataan asiaan ensi vuoden puolella.

Muok. No hei! Saman tien kun postaus oli julkaistu, muistin vielä yhden parhauden, nimittäin Dylan Moranin keikan Kulttuuritalolla pääsiäisen aikaan! Se oli parasta se.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Vuoden parhaita juttuja, complete list

Kuinka ollakkaan, eilinen päivä oli vähän kiirusta täynnänsä joten tämä viime vuoden viimeiseksi tarkoitettu postaus onkin nyt sitten tämän vuoden ensimmäinen. Eli epämääräisyydessään kokonaisvaltaisen puutteellinen lista vuoden 2010 parhauksista, var så god. Ja niin musiikillisesti kuin muutenkin kaikin puolin erinomaista vuotta 2011 myös juuri sinulle!


TALVI / KEVÄT 

Levyt:

  • Phoenix - Wolfgang Amadeus Phoenix (2009)
  • Archie Bronson Outfit - Derdang Derdang (2006)
  • The Futureheads - This Is Not the World (2008)
  • Eläin - Eläin (2010)
  • Kashmir - Trespassers (2010)
  • The National - High Violet (2010) - Kevyesti koko vuoden eikä vain kevään parhautta. 

Liikkuva kuva: 
Keikka: 
  • The Capital Beat Kellarissa 16.1.2010 - Ehkä hyväntuulisinta touhua koko vuoteen! Jäi mielettömän hyvät fiilikset tästä keikasta. 


KESÄ

Levyt
  • We Are Scientists - Brain Thrust Mastery (2008)
  • Jeremy Enigk - OK Bear (2008)
  • White Lies - To Lose My Life (2009) 
  • Eels - Daisies of the Galaxy (2000) - Löysin torikirppikseltä parilla eurolla. Myyjä oli partainen nuori kaveri, jonka toinen silmälasinlinssi oli rikki. Vakuutti, että osta pois, on kevyesti Eelsin paras albumi. Taivun olemaan samaa mieltä. 
Biisit

Festarikeikat
  • Belle & Sebastian Ruisrockissa
  • Biffy Clyro Ilosaarirockissa
  • Ukkosmaine Ilosaarirockissa
Leffat
  • Gran Torino - Näin vasta nyt. Clint <3
  • Inception - Alan myöntyä siihen, että ei se Leonardo diCaprio ehkä sittenkään ole ihan turha. 
Kirja
  • Mark Oliver Everett: Things The Grandchildren Should Know 

SYKSY / TALVI 

Levyt:
Biisit:

Leffat: 


    Intoilun aihe: 
    • The Nationalin maaliskuinen Suomen-keikka. Saatan olla hieman innoissani.

    Hörhöily:
    • Toinen kerta NaNoWriMoa. Tänä vuonna syntyi juoneton indiehenkinen hömppä indieradiokanavan hostista ja tytöstä, jonka hän tapaa hautausmaalla. Voitin! 
    Keikka:
    • We Are Scientists Kuudennella Linjalla 2.12.2010. Jei. 

    torstai 30. joulukuuta 2010

    Vuoden parhaita juttuja, osa 5: kesäbiisit

    Kaikessa epäjärjestelmällisyydessäni käsittelin lokakuussa ilmestyneen Holikin kevättalven ja kevään parhauksien välissä, mutta eipä tuo tehne vahinkoa. Tänään ajattelin tehdä pienen listauksen parhaista kesäbiiseistä, koska kesä ja kesäbiisit on parasta ja koska tänä kesänä tuli kuunneltua tavallista enemmän kaikkea uutta ja mielenkiintoista. 

    What can I say? Kesäisyydessään samaa luokkaa kuin Goodnight Monstersin First One On The Beach ja ensi kuulemalta olin myyty. Vielä talvipakkasillakin Teatteriklubin indiediscossa pystyi palaamaan kesätunnelmiin tämän tahdissa. 

    Niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin, löysin We Are Scientistsin hienouden vasta tänä kesänä. Video ei ehkä ole WASin parhaita, mutta biisi tuo mieleen aurinkoiset, naurettavan helteiset kesäpäivät ja automatkan ystävien kanssa. 

    Tanskan poppi-ihmeet aiheuttivat pitkään ristiriitaisia tuntemuksia: jotenkin en osannut kokea kuuluvani bändin kohderyhmään, joksi mielsin noin 13-14-vuotiaat tytöt jotka kuuntelevat myös Tokio Hotelia ja mitä ikinä sen ikäiset nykyisin kuuntelevatkaan. Bändin Bone Will Break Metal -hitin soiminen radiossa joka aamu herätessä aiheutti myös vieraantumisen tunteita, sillä eihän se voi olla vakavasti otettavaa jos se soi radiossa - ja vielä noin usein! Mutta bändin esiintyminen Ruisrockissa oli niin viehättävän vilpitön ja hyväntuulinen ja tyypit olivat oikeasti ihmeissään, että kuinka teitä yleisöä on noin paljon? Ihan meitä katsomassa? (Päälavalla soitti samaan aikaan muistaakseni Ozzy Osbourne.) Päätin, että ei näille voi olla vihainen, pakko niistä on ainakin vähäsen tykätä ja kyllähän Sunshine edelleen saa kesämielelle. 

    Tästä bändistä en tiedä yhtään mitään enkä levystäkään. Tiedän vain, että monesti mainittu siskoni jakoi tämän yhteiselle kesäsoittolistallemme ja että kyseessä on virkistävän erilainen kesäbiisi. 

    Pendulumilta ei varmaan kukaan pystynyt menneenä kesänä välttymään. Koska Watercolour on jo moneen kertaan kuultu, en nyt ihan senkään takia pistä sitä tänne. Sen sijaan Steven Wilsonin fiittailema The Fountain pääsee parhauslistalle ja ihan syystäkin. (Eikä pelkästään siksi, että SW saattaa sijoittua aika korkealle omalla rispektilistallani, ehem.)

    The National - Bloodbuzz Ohio

    Tärkein viimeiseksi: Bloodbuzz Ohio kuului varmasti monina kesäöinä meidän asunnon parvekkeelta alas kadulle naapurien iloksi. Se muistuttaa öistä, jotka tuntuivat siltä kuin olisi ulkomailla; ilma oli paksua ja kuu kellotti suurena ja ruosteenpunaisena matalalla taivaanrannassa eikä hellettä päässyt mitenkään pakoon. Sinänsä omituinen yhdistelmä, koska Bloodbuzz Ohio sopisi paljon paremmin aivan toisenlaiseen säähän ja tunnelmaan, mutta tällä kertaa kävi näin. Lisäksi kyseinen biisi sijoittuu myös toiseen parhauskategoriaan kesäbiisien lisäksi: Bloodbuzz Ohion video on kirkkaasti tämänvuotinen suosikkini kaikessa cooliudessaan. I wish I was Matt Berninger. 

    keskiviikko 29. joulukuuta 2010

    Vuoden parhaita juttuja, osa 4: Kashmir

    Tänään ei ole aikaa kirjoittaa hirveän perusteellista selostusta, joten pitemmittä puheitta: tanskalainen Kashmir julkaisi kevättalvella seitsemännen kokopitkänsä Trespassers, jonka ystävän suosituksesta kävin ostamassa omaan hyllyyn. Jouduin toteamaan, että kyseessä ei ollut mikään helpoiten aukeava tapaus, mutta growerithan ovat yleensä niitä kaikkein palkitsevimpia albumeja auetessaan, eikä tämä ollut siinä suhteessa poikkeus. 

    Itselleni tärkein biisi Trespassersilta on Still Boy, jonka videossa on liikuttava Gepetto-tarina.

    tiistai 28. joulukuuta 2010

    Vuoden parhaita juttuja, osa 3: Holik

    Jatketaan Eläimellä aloitettua kotiinpäinvetoa bändillä, joka ei kotikenttäetua minun nähdäkseni suuremmin kaipaa: vuodesta 2007 nykykokoonpanollaan räiminyt Holik julkaisi lokakuussa debyyttitäyspitkänsä Get This Feeling. Tätä ennen bändi on julkaissut ep:t Bright Road (2009) ja Weapons of Mass Denial (2008), joista ensin mainitun ainakin Soundi huomioi demoarvioissaan melko positiivissävytteisesti. 

    Simppeli luonnehdinta "kitarapainotteinen rock" ei kerro puoltakaan totuutta Holikista, sillä ainakin debyyttialbumi pitää sisällään sellaisen lajien kirjon, että sitä ei käy määritteleminen yhdellä eikä kahdellakaan termillä. Holikin heput itsekin myöntävät, että "kokeillaan kaikkea sitä, mitä edes vähän osataan." 

    Avausraita I Know Your Dirty Little Secret on levyn hiteintä tavaraa ja sitä seuraavan raidan P.I.G. voisi jopa kuvitella soimaan Radio Novalle, sen verran tarttuvaa radioystävällisyyttä siitä löytyy. Jinx in the Trousers taas on suoraviivaista räimettä ja varsinkin live-esityksenä todistettaessa Holikkia aggressiivisimmillaan, samoin räyhäkkä Like A Landslide. Deadweight kulkee kuin juna ja biisin ydinlaini kiehtoo ainakin itseäni kovasti: "I could 've been anything / but I chose to be / deadweight." Sopivasti reilun puolen tunnin mittainen albumipaketti päättyy perinteitä kunnioittaen hitailuun Bemused / Death Is in Fashion, josta ainakin oma korvani löytää yhteneväisyyksiä Alice in Chainsin Black Gives Way to Blue -balladiin. 

    Yhtään turhaa täyteraitaa tiiviiltä albumilta ei löydy ja jokainen biisi toimii myös kokonaisuudesta irroitettuna. Ehkä vaisuimman vaikutelman jättää rahan kiroja manaileva Merry This and Happy That, joka ei sekään missään tapauksessa ole huono. Uskoisin, että  Get This Feeling on niitä albumeja, joilta jokaiselle löytyy oma lempibiisinsä.

    Holik ei ole sitä tällä hetkellä ah-niin-siistiä pillifarkkuhipsteröintiä jota myös itse enimmäkseen kuuntelen, mutta minusta jokainen tarvitsee elämäänsä myös terveen satsin reipasta rokkia.  



    Mikä parasta, mutta samalla myös hankalinta: Holikkia ette löydä Spotifysta ettekä myöskään MySpacesta. Toisaalta niinkin helposti kuin Holikin omilta sivuilta, oikeasta yläkulmasta löytyy playeri jossa tällä hetkellä ovat kuultavina seuraavat biisit:
    Jinx in the Trousers
    P.I.G.
    10/22
    Got Some Issues
    Betty Trash (Bright Road -ep)
    Teenage Fever (Bright Road -ep)
    We Lost It A Long Time Ago (Weapons of Mass Denial -ep)

    Jos haluaa kuulla loput biisit, on hankittava levy, mutta se on kyllä sen arvoista.
    Lopuksi, vanhempaa Holik-tuotantoa löytyy YouTubesta yhden biisin verran: Weapons of Mass Denial -ep:ltä löytyvä Sedatives and Stimulants, var så god.




    maanantai 27. joulukuuta 2010

    Vuoden parhaita juttuja, osa 2: Ramona Falls

    Kevättalvella erinomaisen musiikkivainun omaava sisareni esitteli minulle biisin ja videon, jotka ehdottomasti ansaitsivat päästä vuoden parhaiden juttujen joukkoon. Tämäkin löytö tapahtui alunperin videonsa ansiosta; Wondermark-nettisarjakuvan tekijä David Malki ! oli linkittänyt tämän omaa tyyliään heijastelevan videon sarjakuvansa sivuille, mistä siskoni sen bongasi. (Oikeastaan alkaa tuntua, että siskoni on se, jonka tätä blogia pitäisi kirjoittaa, enkä minä. Mutta näin tässä nyt kuitenkin kävi, ja koetan parhaani mukaan jakaa kiitosta aina sinne, minne se kuuluu.) 

    Kyseessä on siis Menomenasta tutun Brent Knopfin sooloprojekti Ramona Falls ja vuonna 2009 ilmestyneeltä Intuit-albumilta löytyvä kappale I Say Fever. Videoineen tässä biisissä on jotain tosi ahdistavaa ja uhkaavaa, mutta samalla se on niin hypnoottinen ettei siitä saa tarpeekseen.



    Tähän perään voisin vielä vähän kehua tuota Wondermarkia, se on nimittäin ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus jos kummallinen, kenties hieman kuivakka, sarkasmia viljelevä älykköhuumori yhtään kiehtoo. Wondermark on siis aivan eri maailmasta kuin aiemmin mainitsemani Scandinavia and the World, joka perustuu pääasiassa pikkutuhmuuksiin ja söpöilyyn. David Malki ! (mies, joka tykkää kirjoittaa nimensä  välilyönnin ja huutomerkin kanssa) rakentaa sarjakuvansa 1800-lukulaisista puupiirroksista ja grafiikasta, joita on julkaistu aikakauslehtien, erilaisten kuvastojen ja kirjojen kuvituksena. Tämä sarjakuva esimerkiksi sopii paremmin kuin hyvin tämän blogin lähtöajatukseen, että olisihan se kiva osata yhtä ja toista. Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa! 



    sunnuntai 26. joulukuuta 2010

    Vuoden parhaita juttuja, osa 1: Sirka Ragnar

    Mietin, että mikä olisi järkevin tapa tehdä jonkinlaista selvitystä kuluneen vuoden Jutuista, ja päädyin tekemään epämääräisen, arvojärjestyksettömän listan karkeasti vuodenaikojen mukaan. Listailen onnellisessa sekamelskassa elokuvia, tapahtumia, albumeita ja yksittäisiä biisejä ja olen onnellisesti välittämättä siitä, onko jokin ilmestynyt tänä vuonna vai joskus vuonna kivi ja kuokka: ainoa kriteeri on, että itse olen asiaan törmännyt ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana. Postailen tällä viikolla joka päivä parhauksia ja katsotaan sitten loppuviikosta että miltä se listahötäkkä kokonaisuudessaan näyttää. 

    Aloitellaan siis vuoden alkupuolelta ja vieläpä hirveän pitkällä aasinsillalla:  Niin kuin joku saattaa ehkä muistaa, helmikuussa oli talviolympialaiset Vancouverissa. Itse en ole ihan hirveä penkkiurheilija, mutta lumilautailu on jostakin yläastevuosilta asti kiinnostanut. (Taas niitä lajeja, joita haluaisin osata, mutta pari kokeilua yläasteen liikunnantunneilla ei rohkaissut jatkamaan lajin parissa. Pidän ihan suosiolla töppöseni tukevasti maan pinnassa kiinni niin vältytään vahingoilta.) Suomen kannalta lumilautailu on ollut viime vuosina niitä lajeja, joita kehtaa seurata tuntematta hirveää häpeää; tänä vuonna Peetu Piiroinen nappasi hopeaa miesten half pipessa ja kyseinen mitali taisi muuten olla Suomen joukkueen ensimmäinen noissa kisoissa.

    Ja tästä päästään itse asiaan: lumilautailusta taas hetkellisesti inspiroituneina siskon kanssa surffailtiin netissä aiheen tiimoilta. Siskoni törmäsi sitten suomalaiseen lumilautaelokuvaprojektiin The Scrapbook project, jonka teaser trailerissa soi norjalaisen Sirka Ragnarin biisi Port Now! joka ihastutti kertalaakista. Tästä biisistä tulee aina hyvälle tuulelle, ei voi vastustaa.

    Port Now! löytyy Sirka Ragnarin vuonna 2006 julkaistulta ep:ltä I Am, You Are, He/She/It is, jonka muut biisit ovat vähintään yhtä ihastuttavia tuttavuuksia. Sääli, että Sirka Ragnar vaikuttaisi tämän jälkeen eläneen jokseenkin hiljaiseloa. Kuulisin mielelläni enemmänkin näiden norjalaisten lo-fi -touhuilua.

    Kun klikkaat itsesi tuonne sivulle: The Scrapbook Project, niin teaser trailer pyörähtää siellä ensimmäisenä. Video löytyy myös YouTubesta, mutta leffan omilta sivuilta löytyvä video on parempilaatuinen.

    Sirka Ragnar Spotifyssa
    Sirka Ragnar MySpacessa