Näytetään tekstit, joissa on tunniste VETO. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste VETO. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. tammikuuta 2012

Tanskan tunnetumpia musiikki-ihmeitä

Tanskaan lähtöni kunniaksi tehdään pikainen katsastus maan tunnetumpaan musiikkiantiin. Vaihtoaikana pääsen toivon mukaan tutustumaan myös maan rajojen ulkopuolella vähemmän tunnettuihin artisteihin, mutta nyt lähdetään näistä nimekkäämmistä nimistä. 

Aloitetaan siitä, että kaikkihan nyt Mew:n tietää. Minäkin tiedän Mew:n, vaikken ole sitä jostain syystä suuremmin koskaan kuunnellut. Mistä lie johtuu ettei ole tullut bändiin tartuttua, vaikkei sitä kohtaan mitään antipatioitakaan ole. Ja kaikkihan nyt Specialin tietää. Laitetaan se tähän juuri siksi. 




Seuraava maailmalla tunnettu tanskalaisnimi on nyt jo pitkän linjan bändiksi luonnehdittava Kashmir, joka oli muuten mukana myös vuoden 2010 parhauksia -listallani. Edelleen harmittaa suuresti, että bändin Ilosaarirockin keikka meni itseltäni jotenkin ohi. Tämä oli taas niitä surullisen yleisiä tapauksia, että bändin löysi vasta sen jälkeen kun olisi ollut mahdollisuus nähdä se livenä. Ehkä tulevan puolen vuoden aikana saan mahdollisuuden korjata tämäkin virhe.





VETOstakin olen kertoillut jo aiemmin, mutta hyvää bändiä ei koskaan voi mainita liian usein. (Tai myönnetään, kyllä voi. Mutta tämä on viimeinen kerta vähään aikaan. Lupaan.) VETOn ensimmäinen hitti oli You Are A Knife, joka löytyy sekä debyyttialbumilta There's A Beat In All Machines (2006) että sitä ennen julkaistulta ep:ltä I Will Not Listen (2005).  



VETOn tavoin elektroniseksi rockiksi luonnehditun Carpark Northin uusin albumi Lost ei oikein sytyttänyt, mutta vuoden 2005 All Things to All People on päässyt pysyväksi osaksi vakiokuuntelustoani. (Onko se edes sana?) Human ei ole ainoa hieno biisi joka levyltä löytyy, mutta se on se tunnetuin. Ja niitä tunnettuja tässä nyt haetaan.



(Huomatkaa muuten jännästi lennähtelevät ihmiset sekä Specialin että Humanin videoissa. Hyvin on jännä.)

Ja sitten on tietysti vuosi sitten kesällä kovastikin radiosoittoa saanut ja Lemon Accountsin kesäbiisit-sarjassakin esiintynyt Ginger Ninja. Bändi kävi 2010 Ruisrockissa soittamassa ensimmäisen Suomen keikkansa ja ainakin paikallaolijan silmin tuntuivat olevan kovasti otettuja saamastaan vastaanotosta. Bändin läpimurtohitti oli Bone Will Break Metal debyytiltä Wicked Map. Biisin - ja bändin - ärsyttävyysasteista olen kuullut erilaisia kommentteja, mutta itse olen kyllä taipunut siihen että pakko näistä tyypeistä on tykätä, ei voi auttaa.





Näiden lisäksi saa heitellä kommenttiboksiin hyväksi tietämiänne tanskalaisbändejä, haluaisin tutustua maan musiikkiantiin jo etukäteen että sitten paikan päällä tietää mitä ja mistä kannattaa lähteä etsimään.  

tiistai 27. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 parhaita juttuja pähkinänkuoressa

Voisin väittää, että henkilökohtaisesti vuosi 2011 on ollut minulle mitä mainioin vuosi. Uutta musiikkia en ole ehtinyt kuuntelemaan läheskään niin paljon kuin alkuvuodesta olin päättänyt, mutta toisaalta en ole siitä erityisen pahoillani, kun syyt musiikin kuuntelun vähyyteen on olleet lähinnä positiivisia. Viime vuonna jaksoin paneutua vuoden musiikki- ynnä muiden juttujen erittelyyn tarkemminkin, mutta tällä kertaa saatte vain hyvin tiiviin pähkinänkuoriesityksen ensimmäisenä mieleen tulleista jutuista. 


Albumi:
Death Cab for Cutie - Codes and Keys - ilmestyi jo toukokuussa, mutta jostain syystä sain aikaiseksi kuunnella vasta syksyn tullen. Piti suorastaan tarkistaa, että ihanko oikeasti Codes and Keys tuli tänä vuonna eikä jo vuoden 2010 puolella. Näin hyvin mie seuraan aikaani. Tänä vuonna uusien albumien seuraaminen ja kuunteleminen kokonaisuuksina on jäänyt jotenkin tosi vähälle, enemmän on löytynyt yksittäisiä biisejä jotka on saaneet aikaan hyväksyvää nyökyttelyä ynnä muita positiivisia reaktioita.

Uusi tuttavuus:
Grouplove
Satuin bongaamaan Grouploven esiintymisen Conanissa, ja Colours kuulosti niin hyvälle että bändistä piti ottaa lisäselvyyttä. Perusindietouhua, mie tykkään.

Biisit:
Kavinsky - Nightcall. Tämäntyyppinen musiikki on minulle ihan uusi aluevaltaus, mutta kaikkea sitä oppii kuuntelemaan kun vanhaksi elää.


Salem Al Fakir - Virgin Mary - euroviisutyyppi pääsi yllättämään tanssituttavalla biisillä jossa lauletaan Neitsyt Mariasta ja Charlie Sheenistä.

Foster the People - Pumped Up Kicks. Kukapa tältä olisi kesän aikana välttynyt? Juuri sellainen biisi jota kuunnellaan kesällä autossa kun ollaan matkalla rannalle tai mökille tai festareille. Miten tästä ei voisi tulla hyvälle tuulelle?


Keikat:
The National @ Kulttuuritalo 3.3.2011
Melt-Banana @ Ilosaarirock, 16.7.2011
VETO @ Lutakko, 9.12.2011 - VETO käväisi Suomessa neljän keikan kiertueella joulukuun alussa ja bändin esiintyminen Lutakossa oli syksyn ainoa keikka, joka sai aikaan musicgasmin. Tästäkin oli tarkoitus kirjoitella laajemmin, mutta elämä vei mennessään. Toiveissa on nähdä VETO kotimaassaan ensi kevään aikana. Keikan kovimpia biisejä olivat näin jälkikäteen muistellen Blackout, Built To Fail ja You Are A Knife.

Leffat:
Somewhere
Drive
Tämänvuotisia ykkösleffojani yhdistää tietty vähäeleisyys ja järjetön tyylikkyys. Näistä ei tarvinne sanoa enempää, molemmat leffat olen kehunut jo aiemmin maasta taivaaseen.


Ja nyt: Hyvää uutta vuotta tyypit, kuunnelkaa musiikkia ja olkaa onnnellisia! Palataan asiaan ensi vuoden puolella.

Muok. No hei! Saman tien kun postaus oli julkaistu, muistin vielä yhden parhauden, nimittäin Dylan Moranin keikan Kulttuuritalolla pääsiäisen aikaan! Se oli parasta se.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Syksyn ääniä: VETO - Crushing Digits

Otsikko poikkeaa syksybiisien sarjasta vähäsen, koska tällä kertaa kyse ei ole vain yhdestä biisistä vaan kokonaisesta albumista. Tanskalaisen VETOn Crushing Digits (2008) ei temaattisesti tai muutenkaan varsinaisesti käsittele syksyä, mutta sillä on hyvin vahva paikka omassa syksyisessä äänimaisemassani.

www.vetonet.dk

VETO on niitä bändejä, joiden vanhempi (There's a Beat in All Machines, 2006) eikä uudempi (Everything is Amplified, 2011) tuotanto ole oikeastaan ihmeemmin itseäni puhutellut, vaan olen suosiolla tyytynyt siihen, että suhteemme perustuu keskimmäisen pitkäsoiton hienoudelle (josta siitäkin on epäilemättä olemassa myös eriäviä mielipiteitä). 

VETOa on luonnehdittu ainakin termeillä indie rock, electronic rock, progressive / dance rock ja niin edelleen loputtomiin. "Elektroninen" ja "rock" taitaisivat olla aika lähellä sitä, miltä tanskalaisporukka kuulostaa. Itselleni Crushing Digits on sitä musiikkia, jota kuunnellaan pimeinä syksyiltoina lenkillä tai autossa - pääasia että on liikkeessä. Shake esimerkiksi on erinomainen biisi jos haluaa ruoskia itsensä siihen aggressiivisen epätoivoiseen tilaan jossa jatkaa juoksemista vaikkei oikeastaan enää jaksaisikaan. Pakkohan se on kun Troels Abrahamsen huutaa vimmaisesti korvaan. "It doesn't help you to push it in front of you forever!"

Kannattaa muuten kiinnittää huomiota Abrahamsenin sanoituksiin; omia suosikkejani ovat Duck, Hush and Be Still josta tulee jotenkin orwellilainen fiilis ja alta löytyvä You Say Yes, I Say Yes jossa pohditaan minuuden syvintä olemusta. Tai jotain. 



If you say one more clever thing
I just repeat it 
and act like I said it first


PS. On olemassa myös Veto-niminen sankarihevibändi, joten jos törmäätte sellaiseen Spotifyssa niin ei syytä hämmennykseen. Tämä puheena ollut VETO ei siis ole tehnyt radikaalia suunnanmuutosta jossain uransa vaiheessa.