Flat White

Elämää musiikkiblogissa! Härre gud. Blogistinne on siis palautunut kotimaan kamaralle ja nyt jos taas alkaisi tälläkin puolella olla enemmän elämää kun vaihtoblogi ei vie kaikkea kirjoittamiseen tarkoitettua aikaa ja inspiraatiota. 

Laitilan Johannes ilmoitteli taannoin uusimmasta musiikkiprojektistaan, joka kantaa nimeä Flat White. Johannes on tehnyt aiemmin musiikkia omalla nimellään, tuotoksia voi kuunnella vaikkapa Spotifysta.  (Johannes on kiva tyyppi, käykää kuuntelemassa.)Tarkoitus on ollut aiheesta kirjoitella jo aikapäiviä sitten mutta jotenkin se jäi. Tämä uusi Flat White -projekti kuitenkin toimi niin mahdottoman kivasti tällaisena sateisena aamuna että innostuin kertomaan asiasta muillekin sateisesta kesästä nauttiville yksilöille. 

Johannes on omassa blogissaan kertoillut asiasta enemmänkin, mutta lainaan sieltä vain avainsanat: hyväntuulista lo-fi-poppia, toteutusperiaatteena "Ilon kautta, paineitta."

In Between Lanes by Flat White

Auntie Mary - Tenterhooks

Joka kerta kun kaipailee tanssittavaa ja hymyilyttävää indiepoppia, sitä kuin ihmeen kaupalla ilmestyy. Tänään postilaatikkoon oli tullut viesti maskulaiselta Auntie Mary -yhtyeeltä, joka ilmoitteli uudesta sinkustaan nimeltä Tenterhooks. 

Auntie Mary on perustettu vuonna 2007 ja se voitti Turku Bandstand -bändikilpailun 2010. Viime vuonna bändi julkaisi Dance by the Lights -ep:n ja nyt seuraa jatkoa uuden Tenterhooks-singlen merkeissä. Biisissä on selvästi jo astetta kypsempi ote hommaan kuin DbtL-ep:n biiseissä, jotka nekään eivät missään tapauksessa raakileilta kuulosta. Omien sanojensa mukaan Auntie Mary on hakenut vaikutteita muun muassa Two Door Cinema Clubilta, The Strokesilta ja Arctic Monkeysilta. Kotimaista vertailukohtaa lähtisin hakemaan esimerkiksi Satellite Storiesin ja Yournalistin suunnalta. Kivasti tanssittaa, mie tykkään ja toivotan kaikkea hyvää nuorille tyypeille jotka tekee hyvää musiikkia! 

PS. Niin ja unohdin sanoa että erikoisplussaa ja mie tykkään -peukkua hienosta sinkun kansikuvasta! 

Uusi söpöilytuttavuus: Lightning Love

Lightning Love. www.lightninglove.com

Joskus löytyy hyvää musiikkia ihan vahingossa, niin nytkin: Spotifysta lähti soimaan jotain viimeisen päälle söpön ja sympaattisen kuuloista ja tarkempi tarkastelu kertoi, että siellä soi albumi nimeltä November Birthday. Toisin kuin yleensä hutibiisien/levyjen lähtiessä soimaan, en vaihtanutkaan kappaletta heti vaan piti jäädä ihan kuuntelemaan että mitäs tämä nyt oikeastaan on. Ja kuinka ollakaan, karkeille äijä-äänille aikoinaan opetettu korvani on näköjään lopultakin pehmennyt, sillä Lightning Love -nimiseksi osoittautuneen michiganilaisyhtyeen solisti Leah Diehlin suloinen ääni ei tuntunutkaan liian imelältä vaan oikeastaan aika...kivalta. 

Siskosta ja veljestä ja niiden kaverista muodostuvan Lightning Loven kappaleet ovat lyhyitä ja keveitä poprallatuksia joita on helppo jo parin kuuntelun jälkeen hyräillä itsekseen. Sanoitukset ovat pieniä, arkisia tarinoita tytöistä ja pojista ja tykkäämisestä. Ja älkää väittäkö, ettei Leah Diehlissä olisi jotakin kiistämättömän ihastuttavaa! (Kunhan nyt ensin ehditte tutustua.)

Bändin debyytti ja toistaiseksi myös ainoa albumi November Birthday siis löytyy Spotifysta. Tässä maistiaisia MySpacesta:

Kesäbiisejä: Death Cab for Cutie

Vielä on aikaa kesäisille biiseille, mutta asiaankuuluvasti tunnelma alkaa olla jo syksyä kohden kallellaan ja kaihoisa on mieli. Death Cab for Cutien Plans-albumi lienee jo kanonisoitu indien klassikkoteoksiin, joten klassikoksi voidaan epäilemättä luokitella myös levyltä löytyvä Summer skin.

Uutta kivaa Oulusta: Stache

Stache. Kuva: Anssi Laamanen

No nyt on kivaa indietä taas tarjolla! Oulusta puskee Satellite Storiesin lisäksi myös Stache, joka omien sanojensa mukaan "luottaa päätä nyökyttävään poljentoon, moniäänisiin laulunlurituksiin sekä tarttuviin melodioihin." Moniäänisesti vedetyt kertsit ja jokin jännä Lodgermaisuus biiseissä (erityisesti Girl) antaa Stachelle oman leimansa.

Game on -ep:n nimibiisi on varsin mukava ralli, mutta kaksi muuta raitaa - Girl ja Let it go - ovat ensi kuulemalta varsin paljon toisiaan muistuttavia hitailuja. Spotifysta löytyy myös bändin aiempi s/t -ep, jonka biisimateriaali on jokseenkin diskompaa settiä. Selvää kehitystä ep:iden välillä on kuultavissa, mikä on aina artistin kannalta hyvä juttu. Vanhemmalta ep:ltä Party Boy kyllä tuntuisi kovasti tanssivarvasta vipatuttavalta biisiltä, joka suorastaan kerjää Saturday Night Fever -henkisiä muuvsseja.

Stache - Game On by Stache_band

Stache - Partyboy by Stache_band

Stache soittaa keikan Qstockissa 30.7., joten jos olette sinne päin suuntailemassa niin käykäähän kuulostelemassa ja katsastelemassa, millaista bändin livemeininki on.

PeeÄs: Huomasin juuri, että ainakin Slow Show:n Juhani on myös juur'ikään kommentoinut bändiä ja nähtävästi jokseenkin samoilla linjoilla ollaan, lue vaikka.

Roiskaisu aurinkoa harmauden keskelle: Yournalist - Nigerian Girl

Uusi turkulainen indielabel Drink Tonight Records lähestyi tiedotteella ja tarjosi kuultavaksi Yournalist -nimisen yhtyeen Nigerian Girl -kappaletta. Stop, shake, honey, go:n Antti olikin jo ehtinyt ottaa biisin käsittelyyn ja totesi, että "jos jakaisin jotain Nyt lähtee tosin hyvin -palkintoja, turkulaisen Yournalistin Nigerian Girl saisi sellaisen." Allekirjoitan täysin, nyt nimittäin lähtee! Tämän tahtiin jos ei ala tanssijalka vipattaa niin jo on kumma. Jos bändin esikuviksi mainittu Vampire Weekend toimii, niin silloin olet varmasti tämän ensimmäisen biisimaistiaisen perusteella myös Yournalistin kohderyhmää. 

Keväinen vesisade on hyvä juttu, koska se tarkoittaa kesää. Ja Nigerian Girl on vielä parempi, koska se tuo kesän vesisateen keskelle.

Yournalist - Nigerian Girl by drinktonightrecords

Yournalistin debyytti-ep Slippery and infected ilmestyy 4.5.2011.

Kotimaista indietä: Big Wave Riders, French Films, The Wha's

Taannoin valittelin siskolleni, kun Suomessa on jotenkin köyhää tuo indiepop-rock-tarjonta. Ja väärässähän mie siinä olin! Täytyy vain pöyhäistä vähän pintaa syvemmälle - eikä radion kuunteleminen every now and then tekisi varmaan myöskään pahaa, onhan esimerkiksi mainiota French Filmsiä soitettu YleX:llä melkoisen taajaankin.

Mutta niin. Kun pöyhäisee syvemmältä - lukee vaikka blogeja - löytyy sellaisia hienouksia kuin French Films, monissa blogeissa jo viime kesänä rakkautta osakseen saanut Big Wave Riders ja indiepunk-porukka The Wha's. Tämän helsinkiläiskolmikon jos saisi tänne meidänkin kulmille soittelemaan joskus niin sehän muuten olisi melko siistiä.

www.facebook.com/bigwaveriders

Big Wave Riders  on saanut osakseen rinnastuksia niin The Drumsiin kuin Mando Diaoonkin. Bändi itse luonnehtii musiikkiaan surf-vaikutteiseksi indierockiksi, ja niin hassulta kuin surf-ajatus näin kotimaan oloissa tuntuukin, se toimii. Big Wave Ridersin äänimaailma ei ole räpistelyä +2-asteisessa vedessä aitan seinästä revityllä laudankappaleella jossain Pohjanlahden rannikolla, vaan se vie kuuntelijan saman tien Kaliforniaan tai Australian surffiparatiiseihin. 

Big Sound on ensimmäisiä biisejä, jolla Big Wave Riders sai blogiyhteisön huomion ja siinä on epäröimättömän kesäinen fiilis jonka hienoudesta ei vaan pääse yli eikä ympäri.

Big Wave Riders - Big Sound by Big Wave Riders

Kuva: Tuomas Välinen. www.myspace.com/frenchfilmsofficial

French Films on jo ehkä vähän tunnetumpikin nimi, sillä kukapa radionkuuntelija olisi voinut välttyä kuulemasta Golden Seata? Ainakin ulkomaille kysyntää nähtävästi on: bändi on lähdössä loppukeväästä Eurooppaan keikkailemaan ja listalla ovat ainakin Ruotsi, Tanska, Saksa, Itävalta, Italia ja Espanja.  French Films on ihastuttavan hyväntuulista poppia, juuri sellaista keskikesänkullankeltaista jonka voi sitten keskellä synkintä talvea laittaa soimaan ja palata heinäkuun helteisiin.  (Tästä taitaakin tulla ihan rehti kesäfiilistelypostaus mutta tulkoon. Viisi kuukautta talvea alkaa jo riittää.)

Dropout Jr. by French Films

www.myspace.com/thewhas

The Wha's puolestaan on tämän trion ehkä toistaiseksi vähiten tunnettu nimi. Itse törmäsin orkesteriin syksyllä kun kävin Helsingissä katsomassa We Are Scientistsia ja Whasit olivat lämppäämässä. (Ja nähtävästi asetelma on sama myös huhtikuussa kun tiedemiehet tekevät paluun Helsinkiin, tällä kertaa Tavastialle.) The Wha's on vahvasti brittiläiseltä kuulostavaa indiepunkrockia joka varsinkin livenä toimii erinomaisesti. Punkin suuntaan kumarretaan paitsi musiikillisesti, myös yhteiskunnallisesti tiedostavien sanoitusten muodossa.

As the Panic Grows - demo by thewhas

Neufvoin

Neufvoin, ihana Neufvoin. Miksi yhteiselossamme on ollut aivan liiallisen pitkä tauko? Onneksi taannoin havahduin siihen todellisuuteen, etten ollut vieläkään kuullut Fake Musket -ep:tä vaikka se ilmestyi jo aikaa sitten! Shame on me. Syksyllä kävin paikallisessa levykaupassa tiedustelemassa, löytyisikö sitä hyllystä mutta se oli liikaa toivottu. Ja koska levyjen tilaaminen Internetin välityksellä on nykypäivänä niin kovin haastavaa ja ylivoimaisen raskasta, se jäi sitten tekemättä sillä kertaa. (Kyse ei siis missään tapauksessa ollut omasta aikaansaamattomuudestani, kuten joku pahansuopa kenties saattaisi väittää. Höm.)

Onneksi Fake Musket löytyy nyt Spotifysta ja onneksi lopultakin sain aikaiseksi istua rauhassa alas kuuntelemaan sen! Ja saman tien mars sinne nettikauppaan tilaamaan se ep omaksi ja vähän äkkiä. Levykauppa Äxästä oli levy kokonaan lopuksissa, joten jonkun aikaa jouduin odottelemaan ennen kuin paketti lopulta tipahti postiluukusta. Tämä kertonee jotain siitä että ihmiset todella edelleen ostavat levyjä - ainakin Neufvoinia.

Fake Musketin biiseistä omaksi suosikikseni nousi Drunken Captain. Tiedän, kaikki muut ovat ylistäneet Polar Songia ja nostaneet sen viime vuoden parhaimmistoon, mutta itse en ole koskaan ollut ihan hirveästi slovareille lämpeävää sorttia. Drunken Captainin bassokuvio sen sijaan puhuttelee korvaani kovasti. Kero Lantern ja Who Told, Soldiers?  ovat tuttua, maalailevaa Neufvoinia kun taas avausraita Wooden Barrel Bandissa on uutta keveyttä, joka tuntuu sopivan bändille mainiosti.

On ilahduttavaa huomata kuinka Neufvoin on uusimman julkaisunsa myötä saanut ansaittua tunnustusta ja blogirakkautta osakseen. (Bändi listattiin männä syksynä muun muassa YleX:n Tulevaisuuden tusinaan.) Parin-kolmen vuoden takainen Aquanaut Recordings -ep esitteli lupaavan nuoren bändin ja sen jälkeen yhtye on ottanut huimia harppauksia Robokop -ep:stä Fake Musketiin kehittyen ja kypsyen julkaisujen välissä. New Music Communitylla ja Artturi Tairalla on epäilemättä ollut oma suotuisa vaikutuksensa siihen, että bändi on saanut rauhassa kasvaa nykyisiin mittoihinsa. Seuraavaksi musiikin ystävät varmasti odottavat yhtyeeltä kokopitkää albumia, sillä tähänastisilla kolmella ep:llä ja ahkeralla keikkailulla Neufvoin on jo opinnäytteensä antanut.

Neufvoin Bloggerissa
Neufvoin MySpacessa

Neufvoin. Kuva: Mikko Kauppinen

PeeÄs: Ensimmäinen uudella koneella kirjoitettu ja julkaistu postaus! Pienet sille.