Ääniä Joensuusta: Ukkosmaine

www.ukkosmaine.com Kuva: Tomi Palsa

Uuden Ääniä Joensuusta -sarjan avaa ja valoa syksyn synkkyyteen tuo salamaponilla ratsastava trikoosankariduo Ukkosmaine. Aiemmin kaksikko kulki pidemmällä nimellä Klaus Thunder & Ukkosmaine, mutta ajan myötä alkuosa tippui kuin huomaamatta pois. Vuodesta 2004 saakka vaikuttanut Niinivaaran hämmennyspoppi-ihme on saavuttanut suorastaan kummeksuttavan kulttimaineen ja niittänyt suosiota Saksanmaalla saakka, mutta bändin livenä nähneet ymmärtävät kyllä mistä moinen suosio juontaa juurensa. Itse en ainakaan usko, että kenelläkään on kykyä vastustaa bändin vilpitöntä hyvää tuulta ja hellää mieltä levittävää rakkauden sanomaa! 

Vuonna 2010 julkaistu pitkäsoitto tiivistää otsikossaan bändin ehkä useimmiten kuuleman palautteen: Oletteko te tosissanne? Tämä käy epäilemättä mielessä jokaisella vahingossa paikalle harhautuneella, joka sattuu todistamaan Ukkosmaineen keikkaa. Jo yksin Klaus Thunderin ja Wilhelm Meisterin glam-henkiset esiintymisasut saavat tosikot rokkipoliisit pudistelemaan epäuskoisina päätään, mutta kun osaa katsoa ja kuunnella pintaa syvemmälle, huomaa ennen pitkää hymyilevänsä ja laulavansa mukana kuorossa "sä oot mun nöpö-nöpö-nöpö-nöpö-nöpö-nöpö-nöpö-nöpö-nenä-nenä-nenä-nenä...."

Nöpönenää ei harmi kyllä Soundcloudista löytynyt, mutta tässä pari muuta hittiä jotka jäävät kertalaakista päähän:

Klaus Thunder & Ukkosmaine: Mansikkakausi by Juki Records

Klaus Thunder & Ukkosmaine: 80200 by Juki Records

Kaiken ei onneksi aina tarvitse olla niin vakavaa!

Kesäreissu Helsinkiin

Saatiin viime perjantaina ystävien kanssa kesän paras ajatus ja päätettiin lähteä visiitille Helsinkiin. Itselleni kesäinen Helsinki ja sen nähtävyydet oli vielä jokseenkin kokematon elämys, joten päätettiin ottaa turistimoodi päälle ja visiteerattiin Korkeasaaressa, Suomenlinnassa ja Heurekassa. Keltaisessa jäänsärkijässä piti toki käydä pyhiinvaellusmatkalla ja torstaina shoppailtiin Kalliossa puistokirppiksellä. 

Keltaisesta jäänsärkijästä mukaan lähti The Futureheadsin News and Tributes (käytettynä), Biffy Clyron Only Revolutions (lopultakin!), The Drumsin s/t ja siskolle Daft Punkin Discovery. Kirppikseltä löytyi Teenage Fanclubin Songs from Northern Britain ja Rasmuksen Playboys (kyllä, olen sitä mieltä että Rasmuksen kaksi ensimmäistä levyä on oikeasti kuuntelemisen arvoisia!) sekä Entouragen kausiboksi (jonakin hämäränä Japani-versiona tosin, mutta eiköhän se futaa ihan hyvin), Saksikäsi Edward ja David Lynch-elämäkerta Lynch on Lynch. Sen kohdalla meinasi käydä klassinen virhe: laskin kirjan hetkeksi kädestäni kaivaakseni kolikoita lompakosta, niin eikös vain joku jo ehtinyt käydä siihen käsiksi ostoaikeissa. Onneksi ehätin väliin, muuten olisi saattanut kirja karata ihan nenän alta. 

Helsinginvierailun saalista.

Keskiviikkoiltana lähdettiin Lepakkomieheen, kun keikkalistoja tutkiskellessa huomattiin että Ukkosmaineen Klaus Thunder viettää siellä kolmekymppisiään keikan merkeissä. Ilta olikin ihan mahtava, keikka oli loppuunmyyty ja alakerran lämpötila oli varmasti saunomalukemissa. Keikan huipensi encorena kuultu Nöpönenä, jonka bändi esitti yleisön joukossa ja sen päätteeksi ryhmähali kaikkien paikalla olleiden kesken. Jos ei sitä ennen ollut hiestä märkä, sen jälkeen oli aivan varmasti. 

Summa summarum, kivaa että lopultakin oli aikaa olla pääkaupungissa useampi päivä ja fiilistellä sen tunnelmaa vähän paremmin. Aiemmat vierailut on aina jääneet lyhyiksi ja ankeiksi joten en ole koskaan oikein lämmennyt Helsingille, mutta nyt huomasin jo miettiväni, millaista siellä olisi asua. Ankeat talvikokemukset tosin painavat vaakakupissa edelleen aika paljon, joten epäilen että kunhan tie aukeaa Joensuun ulkopuolelle, se ei vie ensimmäisenä Helsinkiin.