Antti Lainas - Silloin oli sunnuntai

www.anttilainas.com

Pohjoisen trubaduuri Antti Lainas julkaisee tänään debyyttialbuminsa Silloin oli sunnuntai. Kaverin nimestä on väännetty vitsiä niin blogimaailmassa kuin epäilemättä sen ulkopuolellakin, niin että jospa mie jättäisin sen tällä kertaa väliin. 

Kun kuulin tyypistä, ensimmäinen ajatus oli tietenkin epäilys että ei kai tämä taas ole niitä idolsseja. Kun otin asiasta selvää, sisäinen musiikkisnobini oli tyytyväinen miehen taustoihin: Antti Lainas on kärvistellyt ja kärsinyt musiikkinsa kanssa tarpeeksi ollakseen vakavasti otettava singer-songwriter. Kemistä kotoisin oleva Lainas on tehnyt musiikkihommia jos jonkinmoisia ja tehnyt epätoivon hetkellä jopa laivatrubaduurin hommia Tallinkilla. Hän on kantanut kortensa kekoon myös legendaarisessa kokoonpanossa nimeltä Joku Paikallinen Bändi. 

Lainaksen tyyli kumartaa vahvasti singer-songwriter -perinteeseen ja ensimmäiset kotimaiset vertauskohdat jotka tulivat mieleeni, olivat Tuure Kilpeläinen ja Samae Koskinen sekä kollegojaan vähemmän tunnettu Aleksi Ojala. Silleen hyvällä tavalla. (Tätä pitää muistaa aina korostaa, koska ihmiset tulkitsevat mielellään asioita silleen huonolla tavalla. Ja mie tykkään olla mieluummin positiivinen.) 

Lainaksen lauluista huokuu pikkukaupungissa vietetty lapsuus ja nuoruus; tästä esimerkkeinä vaikkapa Perhe ja Yläkaupungilla valvotaan. Tästä huolimatta Silloin oli sunnuntai -albumin biisit ovat jotenkin raikkaamman tuntuisia kuin vaikkapa Anssi Kelan kymmenen vuoden (joko siitä on niin kauan?!) takaisen Nummelan sisälmykset, niin sisällöltään kuin musiikillisestikin. Albumin hitikkäin raita on sinkuksikin nostettu Meidät on kuin tehty toisillemme, jossa on jotain kivasti egotripihtävää. Voisin kuvitella tämän soivan kesällä autoradioissa kun ihmiset matkaavat mökille. Toivotaan että näin käy, minä ainakin toivon Lainaksen Antille kaikkea hyvää.