I want to live where soul meets body

Jo pidemmän aikaa minua on vaivannut jonkinlainen levottomuus, sellainen olo että elämä ei ole sellaista kuin sen haluaisin olevan ja että pitäisi olla jossain muualla ja tehdä jotain muuta kuin olen tekemässä - niin lyhyellä kuin pidemmälläkin tähtäimellä. Toisaalta en edes tarkalleen tiedä mitä haluan, joten siinä sitä ollaan. 

Tätä oloa ei ole lainkaan helpottanut matkustaminen, blogien lukeminen, musiikki eikä kirjallisuus. Päinvastoin, ne kaikki ovat vain ruokkineet sisälläni asuvaa levotonta otusta joka vaatii päästä nyt heti paikalla jonnekin muualle, hankkimaan elämyksiä, uusia ystäviä, uusia kokemuksia, se vaatii saada elää enkä oikein tiedä miten saisin sen parhaiten hiljennetyksi tai tyydytetyksi. Lohdullista tässä on se, että niin kirjallisuus, blogit kuin musiikkikin kaikki vahvistavat sen olettamuksen, että en todellakaan ole tämän oloni kanssa yksin, vaan se on universaalia ja vaivannut ihmisiä jo aikojen alusta.  

Kevättalvinen Japanin vierailu ja keväinen visiitti Unkariin ruokkivat tulta todella vaarallisesti. Palava halu matkustaa ei ota laantuakseen ja siksipä onkin vahva aikomus hakea syksyn täydennyshaussa vaihtoon. Sellaiset kirjat kuin Erlend Loen Supernaiivi ja Jack Kerouacin On the Road ovat omiaan aiheuttamaan levottomuutta, varsinkin jälkimmäinen kun on oikea ylistys juuri tuolle levottomuudelle, joka vuosikymmenestä toiseen ajaa ihmisiä tien päälle ja tekemään hulluja asioita vain tunteakseen olevansa elossa. 

Itselleni riittäisi ehkä vähempikin kuin huumeidensekainen liftausmatka Yhdysvaltojen rannikolta toiselle, mutta koko ajan tuntuu siltä että pitäisi tehdä jotain ennen kuin nuoruus on mennyttä kalua. Ok, vielä ei ole hätää, olen toistaiseksi lähempänä kahta- kuin kolmeakymmentä ikävuotta, mutta olen kovasti huolissani siitä miten nopeasti aika on alkanut rientää. Lapsena sitä tuntui riittävän ikuisuuksiksi, miksei enää tunnu siltä? Ja lyhyemmällä tähtäimellä ajatellen, olen jatkuvasti niin huolissani siitä että kesä lipuu taas ohitse ilman että ehdin tehdä mitään, etten pysty tekemään mitään. Pyörin asunnossani miettimässä, miten parhaiten käyttäisin kesäisen hellepäivän ja päädyn tuhlaamaan koko päivän tekemättä mitään. Apua?

Lopuksi pari biisiä jotka jotenkin löyhästi liittyvät tähän omituiseen olotilaan. 

We're allright where we're supposed to be (time means nothing)




Cause in my head there’s a Greyhound station
Where I send my thoughts to far off destinations
So they may have a chance of finding a place
where they’re far more suited than here




and in the daylight we can hitchhike to maine
i hope that someday i’ll see without these frames
and in the daylight i don’t pick up my phone
cause in the daylight anywhere feels like home

Satellite Stories - Kids Aren't Safe In The Metro by satellitestories
We met yesterday at the Tesco
Talked about moving to Sisco
Wohoy, away from the petrol
Kids aren’t safe in the metro

I never thought, that this was the city where I could stay,
Where I could stay
But there was this girl, oh there was this girl with packet of Earl Grey