Kun kaikki aina - minä mukaan lukien - touhottavat kesäbiiseistä, niin tehdään nyt tasapuolisuuden nimissä myös syksybiisien sarja. Koska minä pidän syksystä. Kovasti. Ja ilmeisesti myös muusikot pitävät, sen verran runsasta on syksyaiheisten biisien tarjonta.
Kaiken juhlallisuuden nimissä tämä postaus olisi pitänyt tehdä eilen, kun oli virallisesti syksyn ensimmäinen päivä. Mutta kun oli liian kiire könytä metsässä sienien perässä ja hengata Reinoissa ja ylisuuressa villatakissa telkkarin kaukosäädin taskussa niin eihän nyt mitään blogiasioita joutanut miettimään.
Sarjan aloitusbiisin valinta oli tosi vaikeaa, koska en oikeastaan haluaisi startata millään liian masentavalla, mutta sellaisia syksy- ja kesänpäättymisbiisit yleensä tuppaavat olemaan. Sitten päädyin kaikkein itsestäänselvimpään valintaan, joka ei populaarimusiikkiblogissa sitten ehkä kuitenkaan ole ehkä niin itsestäänselvää mutta sitäkin pompöösimpää. Eli Vivaldin Neljä vuodenaikaa, Syksy, olkaatten hyvät.
Ja todisteeksi siitä, että siellä metsässä oikeasti on käyty:
 |
| Kanttarelli on kaveri. |
Kun on käynyt koulunsa musiikkiluokalla, osaa kyllä nää klassisetkin orkesterivedot ulkoa. Kivaa, että nykymusablogeissakin näkee niitä välillä, heh ;)
VastaaPoista