Tänään aloin pikkuhiljaa totutella ajatukseen, että työrupeamani simpsakkana (right) sihteerikkönä lähestyy loppuaan ja sitten olen taas full-time-opiskelija. Aloitin varovasti heittämällä muutamia papereita roskiin ja tuomalla oman teemukini kotiin. Loppuajan pärjään kyllä talon mukeilla. Tosin teepussitkin loppui, enkä tiedä kannattaako enää ostaa uusia. Se tarkoittaa siis takeaway-teetä alakerran kahvilasta. Tai teettömyyttä, augh.
Yllättäen viimeinen työpäivä ennen lomalle jäämistä onkin näillä näkymin jo perjantaina ja sitä ennen on aika paljon kaikenlaista tekemistä, joten ihan hirveästi ei ehdi himmailemaan. Saattaa suorastaan kiire tulla, että saa kaiken kuosiin eikä tartteis enää loman jälkeen käydä työpaikalla siivoamassa.
Yllättäen viimeinen työpäivä ennen lomalle jäämistä onkin näillä näkymin jo perjantaina ja sitä ennen on aika paljon kaikenlaista tekemistä, joten ihan hirveästi ei ehdi himmailemaan. Saattaa suorastaan kiire tulla, että saa kaiken kuosiin eikä tartteis enää loman jälkeen käydä työpaikalla siivoamassa.
Veikkaan, että ensimmäiset kaksi viikkoa töiden loppumisen jälkeen menee ihan vain maatessa ja akateemisesta vapaudesta nauttiessa. Siinä on se vaara, että jämähtää samaan tilaan jossa olin vuosi sitten näihin aikoihin: istuin kotona verkkareissa pelaamassa Final Fantasy XII:ta enkä poistunut kotoa kuin kerran viikossa luennolle, jonka jälkeen kömmin takaisin kotiin ja jatkoin pelaamista siitä mihin se oli jäänyt. Kerubin Kuppilan sulkeutuminen ei ainakaan parantanut tilannetta. Oli hivenen elämätön fiilis, mutta toisaalta nautin siitä aika paljon.
Mutta tänä keväänä olisi oikeasti tarkoitus haalata kokoon joitain opintopisteitä ja huhtikuun puolenvälin tienoilla pitäisi olla parisenkymmentä sivua valmista gradutekstiä seminaarissa esiteltäväksi. Ei siis parane heittäytyä ihan laiskaksi, vaikka se vähäsen houkuttelisikin.
***
Lisäksi kerrottakoon, että olen aika paljon rakastunut Rubikin uuteen sinkkuun Laws of Gravity. Stop, shake, honey, go:n Antti kirjoitteli biisistä jo viime viikolla hetikohta sen ensisoiton jälkeen, joka siis tapahtui YleX:llä. Nyt on itse pakko kantaa kortensa kekoon, kun en vain kertakaikkiaan saa biisistä tarpeekseni. Rubikin musiikissa on raikkautta, joka niin usein tuntuu olevan nykybändeiltä kadoksissa. (Vai kuuntelenko vain väärää musiikkia?) Tulee tunne, etteivät bändin pojat ota musiikkiaan liian vakavasti ja juuri siksi se kuulostaa siltä kuin kuulostaa. Ehkä juttelen Rubikista lisää sitten maaliskuussa kun bändin seuraava pitkäsoitto ilmestyy. Sitä ennen, nauttikaa painovoiman laeista.
Rubik: Laws Of Gravity by Fullsteam
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi: