On tiedättekö hirveän orpo olo ilman omaa läppäriä. Vaikka käytettävissä onkin porukoiden pöytäkone, se ei ole sama asia; käsite Personal Computer on näköjään kohdallani lopultakin toteutunut. Koneesta on tullut henkilökohtainen kapistus, enkä enää osaisi kuvitellakaan joutuvani jakamaan koneeni jonkun muun kanssa. Siksi myös jonkun muun koneen käyttäminen tuntuu aika epämukavalta, puhumattakaan siitä elämää suuremmasta tuskasta, etteivät omat valokuvakansiot ja musiikkikirjasto ole käytettävissä kun niitä tarvitsisi. Kamerassa olevia kuvia ei viitsi ruveta vieraalle koneelle tunkemaan, olkoot siis muistikortilla odottamassa aikaa parempaa.
Uusi elämänkumppani on tilattu, mutta sitä odotetaan saapuvaksi vasta reilun viikon päästä. (Tulossa on Samsungin R540 Intel Core i5 -prosessorilla, ATI Mobility Radeon HD 5470 -näytönohjaimella ja 500GB:n kiintolevyllä varustettuna, jos tämä puoli jotakuta kiinnostaa.) Siihen asti koneella istuminen korvautuu Final Fantasylla (edelleen), mutta myös kirpparivaatteiden modaamisella sopiviksi (Lopultakin tein sen! Eihän ne housut lojuneetkaan kaapissa kuin vuoden odottamassa että saisin aikaiseksi tehdä niille jotain) ja lenkkeilyllä kauniissa kevätilmassa hakemaan postia kylältä. (Viikonloppulehdet tulee tuohon vajaan kahden kilometrin päähän, eli oikein passelin pituinen lenkki laiskan liikuttamiseksi.)
***
Torstaina sitten metsän keskeltä ihmisten ilmoille; varasin matkustusaikatauluun kolmen tunnin myöhästymismarginaalin, toivottavasti se on VR:lle tarpeeksi. Saatan olla joka tapauksessa hieman innoissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi: