Kesän loppu

Vietin menneen viikon tekemällä kesän viimeisen reissun (joka suuntautui Rovaniemelle) ja mökkeilemällä ystävien kanssa viimeistä kertaa tänä kesänä. Virallinen venetsialaisviikonloppuhan on vasta viikon päästä, mutta nyt oli sopiva sauma pistää toverien kanssa kesä pakettiin. Uimassakin käytiin ja Pielisen vesi tuntui jo melkoisen jäätävältä vaikka mittari väittikin sen olevan edelleen +17-asteista. On se vain pikkuhiljaa uskottava että nyt se kesä oikeasti on lopuillaan vaikka miten räpiköisi vastaan. Sen kunniaksi pieni potpuri kesänlopetusbiisejä. Murehditaan mennyttä kesää nyt pieni hetki, mutta sitten voikin jo siirtyä eteenpäin siihen, miten kivaa oikeastaan on kun syksy tulee. Voi olla, että blogin päivitystahtikin taas tihentyy; havaitsin juuri että koko elokuussa olen julkaissut (tämä mukaan lukien) kolme postausta, eli ei tässä nyt kaikkein aktiivisimmillaan olla oltu. Mutta sitten asiaan!

Ensimmäisenä tähän tietysti kuuluisi Porcupine Treen Trains, mutta postasin sen jo aiemmin joten ei nyt jäädä jankkaamaan vaikka se upea biisi onkin. (Psst, tuohon postaukseen saa edelleen jättää hyviä biisiehdotuksia!)

Sitten loppuunpalaneisiin elokuun päiviin sopiva biisi, jota voi kuunnella samalla kun katselee auton ikkunasta viljapelloilla möyriviä puimureita:

Ja sitten liuta varsin omaperäisesti nimettyjä kappaleita, ensimmäisenä kotoisen Traffic Islandin Summer Is Over joko Spotifysta tai liveversiona:

Dusty Springfield edustaa vanhemman koulukunnan  kesänpäättymisdramatiikkaa (älkää katsoko, kuvanlaatu on hirvittävä):



Ja sitten Timothy Monger, joka on hieman uudempi (itse asiassa juuri löytämäni) tuttavuus, jonka hivenen Sufjan Stevensistä muistuttava kevyt folk-rock oitis upposi omaan korvakäytävääni.

Summer Is Over by Timothy Monger


On se vaan uskottava kun ne kaikki niin sanoo. Ja jos haluaa rypeä aiheessa vielä lisää, riittää kun naputtelee Spotifyn hakukenttään "summer is over" niin johan löytyy kaihoisaa kuunneltavaa.