No huh huh, tyypit, huh huh. Rokki oli taas juuri niin luotettavan ihana kuin sopi odottaakin ja nyt on taas kroppa ihan vainaa eikä tänään kyllä lähdetä kotikynnyksen yli yhtään mihinkään. Sen voi suorastaan tuntea luissaan kuinka kaupunki tyhjenee ympäriltä sillä aikaa kun itse lojuu kotisohvalla hyvittelemässä kovia kokeneita kävelyelimiään.
Minun osaltanihan Rokki alkoi jo maanantaina Kerubista, jossa oltiin ystävän kanssa kuulemassa Rokkirauhan julistusta ja Suomi-indien kolmea cowboyta eli Leinonen-Härkönen-Laurila-trioa, jotka soittelivat omia suosikkejaan Ilosaarirockin 40-vuotisen taipaleen varrelta. Keikalla kuultiin muun muassa Ville Härkösen versio Jenni Vartiaisen Duran Duranista, mutta myös vanhempia Rokkiklassikoita. Rokkirauhan julistus mukaili perinteistä joulurauhan julistusta, ja olisikin mukavaa jos siitä kehittyisi jokavuotinen perinne.
 |
| Ville Leinonen helteisellä Kerubin terassilla. Kuva: Unia |
Koko viikon ajan torin ympäristössä oli hyörinää ja pyörinää Popkadun merkeissä, ja tulipa itsekin pysähdyttyä pariin otteeseen kuuntelemaan katusoittajia ja fiilistelemään festaritunnelmaa. Muun muassa torilavalla esiintynyt paikallinen folkpop-bändi Himotus oli oikein ihastuttava.
Tiistaina ja keskiviikkona olin talkoohommissa rakentamassa Ravileirintää hyvin vaihtelevien sääolosuhteiden armoilla. Oli tuulta, paahdetta ja ukkosta eli keliä joka lähtöön. Raksailuhommien jälkeen pääsi sitten nauttimaan festaroinnista ja tarjolla olevista ilmaiskeikoista ihan täysin rinnoin: käytiin kaverien kanssa kuuntelemassa ainakin Nopsajalkaa, Saraa ja Eläintä. Nopsajalka sai keskiviikkona Kerubin Saliin aikaiseksi ihan mahtavat Rentolava-tunnelmat! Torstaina oli vuorossa Sara joka soitti uusia biisejään, joista en oikein vielä osannut päättää mitä mieltä olisin. Ihan poppiahan ne vanhempaan tuotantoon verrattuna ovat, mutta Veden äärelle taisi ennakoida tätä kehitystä jo siinä määrin, ettei tämän poppiutumisen pitäisi kenellekään tulla yllätyksenä. Eläin veteli tupaten täydelle Teatteriravintolan lasiterassille koko uuden albuminsa alusta loppuun ja encoreksi muutaman vanhemman biisin.
 |
| Rokkitunnelmointia kirkon takana. Kuva: Unia |
Rokkiperjantaita vietettiin toveriporukalla kirkon puistossa, jossa oli yllättävän vähän porukkaa. Sulo-klubille en hankkinut lippua, vaikka Ultramariini olisikin kyllä ollut kiva nähdä. Ilta meni ihmisiä ja festarihumua fiilistellessä oikein kivasti ja nukkumaan piti sonnustautua ihmisten ajoissa että jaksaisi itse viikonlopun sitten tallata aluetta päästä toiseen. Siitä lisää seuraavassa postauksessa, ettei tästä tule ihan hillitöntä romaania.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi: