Tarkoitus oli eilen kirjoitella jotain fiksua ja syvällistä tuosta pistepirkkojen perjantaisesta keikasta, mutta kuumeenhan se nakkasi mokoma joten olo on nyt hyvin ei-fiksu ja hyvin ei-syvällinen. Tänään sentään kykenen jo olemaan istuvassa asennossa ja kirjoittamaan lauseita. Eilen se ei tuntunut mahdolliselta.
Mutta niin, 22-Pistepirkko. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin bändin livenä, vaikka pirkot ovatkin keikkailleet Joensuussa viime vuosina useampaankin kertaan. Jotenkin vain onnistuin joka kerta olemaan jossain muualla juuri silloin kun bändi oli kaupungissa.
Siskoni sen sijaan on käynyt katsomassa pirkkoja aiemminkin ja häneltä kuulemani perusteella osasin odottaa pitkää ja hyvin mielivaltaista settiä, eli koskaan ei voi olla varma, mitä biisejä sieltä tulee. Ja koska en ole bändin aktiivinen kuuntelija enkä siis tunne kuin pienen osan heidän laajasta tuotannostaan, suurin osa Kerubissa kuulluista biiseistä olikin itselleni ennestään tuntemattomia tapauksia. This Time ja Rally of Love olivat setin hiteintä osastoa, ja itseäni miellyttivät suuresti myös Rat King sekä Espen tulkitsema Tired of Being Drunk. Hieno oli myös Richard Berry / The Sonics-cover Have Love, Will Travel.
Encoreineen päivineen bändi soitti reilun puolentoista tunnin pituisen keikan josta jäi mukavan leppoisa olo. Bändi vaikutti hyväntuuliselta ja jopa (kuulemma) yleensä melko kärttyisen oloinen P.K. näytti ei-niin-kovin happamelta. Siskoni kanssa totesimme, että jos oltaisiin sukua, pistepirkot olisivat kyllä cooleimmat sedät ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi: