"Meen kahtomaan kun kaverin bändi soittaa."
Kuulin tuon lauseen taannoin kaupan kassajonossa seisoskellessani, ja se tarttui korvaan erityisesti koska olin vasta edellisenä päivänä toteuttanut samaa argumenttia itsekin. Jäin pohdiskelemaan asiaa ja siskoni kanssa kävimme aiheesta syvällistä autoilukeskustelua matkalla maalle. Tulimme siihen lopputulokseen, että Joensuu tuntuu olevan yksi niitä kaupunkeja, joissa lähes jokainen tuntee jonkun joka soittaa bändissä. Tämä puolestaan johtunee bändien suuresta määrästä suhteessa pienehköön väkilukuun.
Ja bändien määrään puolestaan vaikuttaa varmasti Joensuun Popmuusikot ry:n ja monien muiden musiikkiyhdistysten aktiivinen toiminta ja erityisesti bändeille suunnatut avustusrahat sekä tietenkin konservatorion ja ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelmat, jotka tuottavat muusikoita tasaista tahtia. Kaikilla näillä muusikoilla tietenkin on bändi tai useampikin - ja sitten niitä kavereita, jotka sanovat menevänsä katsomaan kaverin bändiä.
Ja mikä tässä oli pointtina? No se, että kun täällä sanoo menevänsä katsomaan kaverin bändiä, niin se ei ole henkselien paukuttelua eikä oman egon pönkittämistä sillä, että miepäs tunnen muusikon, koska kun lähes jokaisella on muusikkokavereita ja kavereilla bändejä, siinä ei ole enää mitään erikoista.
Viikon päästä keskiviikkona Kerubissa järjestetään ensimmäinen Hyvä jätkät! -klubi, jossa ne kaverien bändit pääsevät soittamaan. Klubin tarkoituksena on kannustaa nuoria paikallisia bändejä eteenpäin urallaan, joten jos satut olemaan maisemissa niin ei muuta kuin katsomaan millaisia bändejä kavereilla on.
PeeÄs: Ja mikä hienointa, jokainen bändi on jonkun kaverin bändi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi: