Nyt kun oli aikaa tehdä enemmän taustatutkimusta, löysin tällaisen kuvauksen eilen näkemästäni elokuvasta L'Esquive - Sivuaskel:
Elokuva seuraa 15-vuotiaan Krimon, hänen parhaan ystävänsä Ericin ja kaveriporukan ihmissuhdekoukeroita Pariisin siirtolaislähiössä. On kevät ja Krimo ihastuu luokkatoveriinsa Lydiaan. Romanssiin tuo yllätyksiä nuorten harjoittelema Marivaux’n näytelmä, jossa käsitellään yhteiskuntaluokkien välisiä rakkaussuhteita, pääosissa ylhäinen neito ja narri. L’Esquive -elokuvan näyttelijät ovat pääosin amatöörejä. Se sai vuonna 2004 neljä Ranskan elokuvapalkintoa eli Césaria parhaasta ranskalaisesta elokuvasta, parhaasta käsikirjoituksesta ja ohjauksesta. Lisäksi näyttelijä Sara Forestier’lle luovutettiin naistulokkaan César.
"15-vuotiaiden ihmissuhdekoukerot" kertoo kaiken olennaisen tästä elokuvasta. Jos olet ollut 15-vuotias ja sinulla tai ystävälläsi on ollut ihmissuhdekoukeroita tai olet muuten vain joutunut seuraamaan kyseistä toimintaa lähietäisyydeltä, tiedät miten surkuhupaisasta ja usein ärsyttävästäkin ilmiöstä on kysymys. Hirveää draamaa ja arpomista siitä, kuka tykkää kenestä ja onko ne nyt vielä yhdessä vai ei, saamattomia teinipoikia jotka eivät saa sanaa suustaan ja tyttöjä jotka saavat liikaakin sanoja suustaan. Ja kun tämä kaikki tapahtuu ranskalaisille tyypilliseen tapaan temperamentikkaasti (suokaa anteeksi stereotypia, mutta tämä elokuva ei suinkaan kumonnut sitä), niin nuorison sotkuihin samaistumattomalle katsojalle leffa oli aika piinallista seurattavaa.
Elokuvan puolustukseksi sanottakoon, että jos katsoja ei olisi tällainen äreä nuorison vihollinen, niin se toimisi varmasti paljon paremmin. Elokuvan ohjaus on palkittu aivan syystä, sillä näyttelijöiden amatööriys ei pistänyt silmään kuin paikoitellen. Enimmäkseen heidän roolisuorituksensa olivat luontevia ja erityisesti Lydiaa esittänyt Sara Forestier - palkittu hänkin - oli oivallinen. Kerronta ja kuvaus oli melko pelkistettyä, paikoin jopa dokumentaarisen tuntuista. Musiikkia oli käytetty hyvin niukasti, mikä ei sinänsä vienyt tehoa elokuvalta vaan päinvastoin korosti tapahtumien arkisuutta. Koomiset elementit elokuvassa olivat myös melko hienovaraisia, ei mitään slapstick-touhua vaan asioita, joita oikeassa elämässäkin voi tapahtua. L'Esquive on siis epäilemättä varsin oivallinen elokuva, vaikken siitä itse pitänytkään.
Niin ja näin jälkeenpäin minulla ei ole kyllä minkäänlaista käsitystä siitä, kuka piru on Eric?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi: