Törmäsin Omskiin aivan sattumalta, niin kuin hyviin asioihin yleensä törmää. Tällä kertaa nimi tarttui silmään Karjalaisen levyarvioista (sivun keskivaiheilla) ja alkoi kiinnostaa siksi, että arviossa bändiä verrattiin varhaiseen Sister Flo:hon ja Damien Riceen. Heräsi epäilys, että tämä saattaisi olla minun korvaani miellyttävää tavaraa. Nimi jäi korvien väliin myös siksi, että siitä tuli mieleen toinen venäläisen kaupungin mukaan nimetty suomalaisbändi, nimittäin Murmansk. Ei sillä, että Murmanskia olisin hirveästi kuunnellut. Olen yrittänyt antaa sille mahdollisuuden jos toisenkin, mutta meitä ei selvästikään ole tarkoitettu yhteen. Mutta nyt ei siis ollut tarkoitus eksyä puhumaan Murmanskista, joten palatkaamme Omskiin.
Omskin musiikki on akustista kitaravetoista herkistelyä, jota arvostelijat ovat verranneet alussa mainitsemani Damien Ricen lisäksi myös Bon Iveriin. Last.fm ehdottaa samankaltaiseksi artistiksi Prince of Assyriaa, mikä ehkä jollain tasolla pitäneekin paikkaansa, vaikka Vili Lähteenojan ääni soikin aivan eri rekisterissä kuin Ninos Dankhan. Itselleni Lähteenojasta tuli aluksi mieleen The Frayn solistin jännä ääni, mutta nyt kun olen kuunnellut enemmän, en enää löydä sitä jotain yhteneväisyyttä minkä aluksi olin kuulevinani.
Bändin "virallinen" debyyttialbumi Achilles ilmestyi siis nyt menneenä syksynä, mutta jo sitä ennen Omsk-nimen alla on ehtinyt ilmestyä Coffee & Wine -ep sekä OMSK -lp, molemmat 2009. Laitan loppuun linkin jos toisenkin joista pääsette näihin käsiksi.
Itse pidin ensi kuulemalta OMSK-albumin avausraidasta Give up, jossa ei oikeastaan tapahdu hirveästi mitään, mutta eihän aina tarvitsekaan tapahtua. Samalta julkaisulta löytyvä Murder on ehkä Omskia hitikkäimmillään. Näin tutustumisen alkuvaiheessa yksittäiset biisit eivät ole vielä ehtineet oikein kunnolla aueta, mutta yleiskuva on se, että Omsk on juuri sopivaa musiikkia syksyiseen/talviseen kädet syvällä takintaskussa kaupungilla vaelteluun ja fiilistelyyn.
Aloin kirjoittaa tätä blogipostausta innoissani mutta tietämättä asiasta oikeastaan yhtään mitään. Sitten piti ruveta tekemään selvitystyötä, etten puhuisi ihan puuta heinää. Sitten rupesin selailemaan Omskin blogia A Portrait of the Artist as a Young Man ja totesin, että taidan tykätä näistä tyypeistä. "I'm not really that keen on philosophy." "Me neither, I'm just pretentious." Loistavaa. Lähteenoja kirjoitti toivovansa, että bändi saisi blogirakkautta osakseen ja se hänelle suotakoon, varsinkin kun hän esittää asiansa näin hyvin:
"hopefully some bloggers will pick it up and help me get the word out. Blogs are kinda cool - it’s like it’s “indie-anarchy” at the mo because small artists don’t have huge marketing budgets and the only way they get recognized is by word of mouth, and to get that you gotta make music that is actually worth listening. Seems fair to me!"
Bändin "virallinen" debyyttialbumi Achilles ilmestyi siis nyt menneenä syksynä, mutta jo sitä ennen Omsk-nimen alla on ehtinyt ilmestyä Coffee & Wine -ep sekä OMSK -lp, molemmat 2009. Laitan loppuun linkin jos toisenkin joista pääsette näihin käsiksi.
Itse pidin ensi kuulemalta OMSK-albumin avausraidasta Give up, jossa ei oikeastaan tapahdu hirveästi mitään, mutta eihän aina tarvitsekaan tapahtua. Samalta julkaisulta löytyvä Murder on ehkä Omskia hitikkäimmillään. Näin tutustumisen alkuvaiheessa yksittäiset biisit eivät ole vielä ehtineet oikein kunnolla aueta, mutta yleiskuva on se, että Omsk on juuri sopivaa musiikkia syksyiseen/talviseen kädet syvällä takintaskussa kaupungilla vaelteluun ja fiilistelyyn.
Aloin kirjoittaa tätä blogipostausta innoissani mutta tietämättä asiasta oikeastaan yhtään mitään. Sitten piti ruveta tekemään selvitystyötä, etten puhuisi ihan puuta heinää. Sitten rupesin selailemaan Omskin blogia A Portrait of the Artist as a Young Man ja totesin, että taidan tykätä näistä tyypeistä. "I'm not really that keen on philosophy." "Me neither, I'm just pretentious." Loistavaa. Lähteenoja kirjoitti toivovansa, että bändi saisi blogirakkautta osakseen ja se hänelle suotakoon, varsinkin kun hän esittää asiansa näin hyvin:
"hopefully some bloggers will pick it up and help me get the word out. Blogs are kinda cool - it’s like it’s “indie-anarchy” at the mo because small artists don’t have huge marketing budgets and the only way they get recognized is by word of mouth, and to get that you gotta make music that is actually worth listening. Seems fair to me!"
Ja näinhän se menee.
Bändin nettisivuista löysin sen verran mussuttamisen aihetta, että kun klikkailee tiensä etusivulta alasivuille, sieltä ei ole navigointia takaisin etusivulle - tai mihinkään muuallekaan. Eli selaimen takaisin-namiskalla pitää suunnistaa tai käyttää välilehtiä, mikä välillä tuntuu vähän hankalalta. Mutta sieltä löytyy joka tapauksessa audio-osastolta livetaltiointi Live and Well: Henry's Pub 09/09, OMSK lp 2009 ja Coffee & Wine -ep. OMSK-lp löytyy myös Spotifysta, mutta Achilles -albumia en onnistunut tähän hätään löytämään mistään kuunneltavaksi.
Muita Omskiin liittyviä linkkejä:
Last.fm (Täältä voi ladata joitain biisejä free downloadina)MySpace
Kotisivu
desibeli.net arvostelee Achilles-albumin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi: