Tänään haluaisin olla Matt Berninger.
Haluaisin olla pitkä, laiha indiepoika. Miten helppoa olisi pukeutua mustiin pillifarkkuihin, valkoiseen kauluspaitaan ja mustaan solmioon joka päivä ja näyttää aina hyvältä. Jos olisi Matt, voisi käyttää trenssiä ja get away with it with elegance.
Huomenna haluaisin olla Zooey Deschanel.
Haluaisin olla tyttö, joka käyttää luontevasti huulipunaa ja korkeita korkoja. Sellainen hurmaava otus joka sanoo jotain ja hymyilee päälle ja kaikki ovat myytyjä.
Mutta kun en ole kumpaakaan. Olen tyttö, joka pukee illalla päälleen kulahtaneen Trio Niskalaukaus -t-paidan (kyllä, musiikillinen historiani on melko kirjava) ja aamulla miettii, olisiko tänään Zooey vai Matt ja loppujen lopuksi tyytyy kiskomaan päälleen samat kulahtaneet farkut ja villatakin kuin joka päivä ja lampsii töihin näyttäen enemmän metsurilta kuin miltään muulta. Kukapa siellä välittäisi, miltä se toimiston perimmäisessä nurkassa istuva otus näyttää, joten miksi vaivautua?
Ehkä kesän tullen olen taas enemmän Zooey. Päivähän on alkanut jo pidetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi: