Japan Times: Kiyomizudera ja Todaiji

Aloitetaan nähtävyyksiin tutustuminen kahdella temppelillä, joista molemmat ovat Unescon maailmanperintökohteita. 

Kiyomizudera on noin vuonna 780 rakennettu buddhalainen temppeli, jonka yhteydessä toimii myös Jishu shrine, rakkauden jumalattarelle omistettu shintopyhättö. Kiyomizudera on yksi Kioton vierailluimpia nähtävyyksiä ja se lisättiin Unescon maailmanperintökohteiden listalle vuonna 1994. Temppelin vieressä kohoava Koyasu-pagoda on Japanin korkein kolmikerroksinen pagoda. 

Kiyomizuderalle saavuttiin kapeaa katua pitkin, jonka varrella oli puoteja vähän joka lähtöön; oli puoti jossa myytiin vain viuhkoja, oli keramiikkakauppoja, makeispuoteja, turistisälää myyviä puoteja, you name it. Japanissa on handlattu jotenkin erityisen hyvin tämä myymälöiden ja erityisesti vending machinesien ymppääminen nähtävyyksien yhteyteen. Jokaisella temppelialueella missä vierailtiin oli useita automaattikeskittymiä joista sai ruokaa ja juomaa joka lähtöön. Ei tarvinnut turistin kulkea nälkäisenä. 

Temppeliä katsellessamme matkaoppaamme valitteli, että no kun täällä nyt on vähän tämmöistä kun ei ole ruska eikä vielä sakura-aikakaan, että kun on ankeaa ja harmaata. Esitimme pontevan vastalauseen että no ei ole ankeaa, kun paikka on näin hieno ilman mitään erityisefektejäkään! Oltiin liikkeellä juuri oikeaan aikaan vuodesta siinä suhteessa, että sen enempää Kiyomizulla kuin missään muuallakaan ei ollut hirveästi muita turisteja eli saatiin toikkaroida ympäriinsä ihan rauhassa. Ja kaikki muut turistit joita nähtiin olivat pääasiassa japanilaisia, kiinalaisia ja korealaisia, eli muita länkkäreitä ei hirveästi mestoilla parveillut. Nopeasti tulikin tavaksi ihmetellä ääneen ja hyvä jos ei osoitella sormellakin, jos nähtiin jossain muita länsimaalaisia. 

Todettiin, että nämä japanilaiset temppelit ovat sellaisia interaktiivisia, että siellä kuuluu itse tehdä ja osallistua. Kiyomizulla esimerkiksi käytiin kävelemässä "Buddhan kohdussa", eli pimeänpimeässä käytävässä jossa seurattiin vasemmalla kädellä puista helminauhaa, pyöräytettiin rukouskiveä ja esitettiin sille toive, juotiin lähdevettä opiskelumenestyksen takaamiseksi ja heitettiin kolikoita laariin, sekin hyväksi onneksi - ja lahjoitukseksi temppelille. 

Kiyomizudera, Kioto. Kuva: Unia

Alunperin 750-luvulla rakennettu Todaijin temppeli Narassa on maailman suurin puurakennus. Nykyinen versio on rakennettu 1600-luvulla ja on kooltaan vain kaksi kolmasosaa alkuperäisestä, mutta pitää silti maailman suurimman puurakennuksen titteliä hallussaan. Todaiji pitää sisällään Daibutsun, Japanin suurimman pronssisen Buddha-patsaan, joka kohoaa 15 metrin korkeuteen. 

Jos tarkkoja ollaan, Todaiji on laaja temppelialue, jolla on monia rakennuksia ja Daibutsu Hall eli se suurin rakennus on vain yksi niistä. Mutta on se iso. Ja kun käytiin ihmettelemässä sitä 15-metristä Buddhaa, tuli kyllä oma pienuus mieleen aika vahvasti. Daibutsu Hallin spesialiteetti on erään pylvään juuressa oleva reikä, joka on saman kokoinen kuin tuon Buddha-patsaan sierain. Sanotaan, että jos mahtuu ryömimään läpi tuosta kolosta, se koituu onneksi seuraavassa elämässä - tai jotain sen suuntaista. En kyllä yrittänyt. Koululaisten keskuudessa se on kuulemma suosittua hupia, mutta itse en kokenut olevani ihan samaa kokoluokkaa kuin japanilainen ala-asteikäinen. Vaikka kyllä siitä kuulemma vanhuksetkin ryömii läpi ihan yhtä lailla. On ne hurjia. 

Todaiji temple, Nara. Kuva: Unia

Nara on siitä jännä kaupunki, että siellä asuu irrallaan japaninpeuroja, kavereiden kesken ihan vaan bambeja. Erityisesti temppelialueella peuroja on runsaasti, siellä kun on parhaat mahdollisuudet saada herutettua turisteilta herkkuja. Ja jos ei irtoa hyvällä, niin sitten pahalla - ovat nimittäin yhtä ahneita kuin lokit, kyllä häviää onigiri tai jäätelö kädestä aika vikkelään jos ei pidä varaansa. 

Peuroja Nandaimon-portille johtavalla kadulla Narassa. Kuva: Unia

Ja tällä kertaa en muuten lupaa etukäteen mitään seuraavan postauksen sisällöstä, niin eipähän tule paineita!