Japan Times: ruoka

Tänään puhutaan ruuasta! Tai kuvat saavat puhua puolestaan, mitäs minä turhia selostamaan. Paitsi ehkä vähän. 

Soba-keittoa ja warabia.

Viileiden talvisten päivien lämmikkeeksi Japanissa syödään nuudelikeittoja. Tässä versiossa on päällä inari-taikinaa, josta tehdään myös inari-sushi. Taustalla punaisella lautasella on riisistä valmistettua hyytelöä, warabia, joka on kieritelty kanelissa ja sokerissa. Nuudelikeitto syödään puikoilla ja liemi juodaan kulhon reunalta. Nuudeleita syödessä ryystäminen kuuluu asiaan, ei siis tarvitse arkailla siinä pelossa että ihmiset katsoisivat pahalla. 

Shabushabu porisee.

Shabushabu-ravintoloissa asiakkaat tekevät ruokansa itse. Kind of. Pöydässä on keittolevy, jolle kannetaan tuollainen laakea keittoastia. Toisessa puolikkaassa on vettä, toisessa vapaaalintainen mausteliemi. Lihat tilataan pöytään, loput eväät saa käydä noutopöydästä ja niitä voi hamstrata niin paljon kuin sielu sietää ja napa vetää. Valikoimassa on mm. erilaisia nuudeleita, salaattia, purjosipulia, tofua ja sieniä. Kaikki kipataan pataan porisemaan ja noukitaan sieltä puikoilla omaan kastikekulhoon dipattavaksi. (Musta kulho vasemmassa etureunassa.) Kastikkeita on erilaisia ja niistä voi valikoida mieleistään tai kokeilla vaikka kaikkia. Liha on leikattu ihan ohueksi ja se kypsennetään puikoilla huljutellen kattilassa. 

Tabehoodai-paikat toimivat samalla periaatteella, mutta pöydässä on rasvakeitin ja noutopöydässä olevat ruuat ovat puutikuissa, joissa ne tuikataan rasvaan keittymään hetkiseksi. Halutessaan tikut voi myös friteerata, mutta todettiin että silloin on ihan sama mitä tikun päässä on, kun se maistuu kuitenkin vain frittitaikinalle. 

Takoyaki-okonomiyaki-setto.

Tässä on takoyakia ja okonomiyakia. Takoyakit ovat taikinapalloja, joissa on sisällä mustekalaa. Okonomiyaki puolestaan on pääasiassa kaalista ja riisistä koostuva munakkaan tapainen juttu, johon pistetään myös mustekalaa, pekonia tai muuta lihaa. Okonomiyakiin olennaisena osana kuuluu päälle työnnettävä tumma kastike ja majoneesi. Okonomiyaki on yksi omista suosikeistani. 

Matcha ja ichigo shaved ice.

Jos on katsonut Geishan muistelmat, hoksaa varmaan heti mistä tässä on kyse. Eli jäämurskaa, joka on maustettu makusiirapilla, tässä mansikka ja vihreä tee eli matcha. Päällä pehmisjäätelöä. Oletin, että kipon pohjalla oleva jäähöttö ei maistu enää miltään, mutta kyllä sitä siirappia siihen sen verran tujakasti oli työnnetty että kyllä maistui. Ja siihen nähden että se on vain jäätä, se oli yllättävän hyvää! Varmaan tekee eetvarttia kesäpäivinä kun mittari näyttää roimasti yli kolmeakymmentä lämpöastetta. 

Calpis soda.

Paikallista limonaatia, Calpista. Calpis on maitopohjainen, vaniljalla maustettu juoma jota on valmistettu 1900-luvun alkuvuosista asti. Alunperin Calpis on ymmärtääkseni ollut hiilihapotonta, ja soodaversio siitä on tehty vasta vähän myöhemmin. Ainoa ruoka-aine mitä tuotiin mukanamme kotiin, oli purkki Calpis-tiivistettä. 

Dessaato.

Jälkiruokapuoli ei kalvennut ensinkään pääruokien rinnalla. Jälkiruuat tosin olivat enimmäkseen tällaista länsimaistyylistä, eli vanukkaita, jäätelöä, lettuja, kreppejä ja muita herkkuja. Japanilaisempia olivat riisistä tehdyt dango ja warabi, joita tarjoiltiin erilaisilla kastikkeilla ja kuorrutteilla. Suklaakuorrutteinen dango oli parasta! Oli muuten useammassakin ravintolassa sellainen hienous kuin suklaasuihkulähde, harmi kun ei tullut otettua kuvaa. Siinä sai sitten uitella hedelmäpaloja ja vaahtokarkkeja ja suklaaöverit oli tosiasia. 

Sushia tuli itse asiassa syötyä vain Kappa Sushissa, joka on sushivastine Hesburgerille ja muille pikaruokapaikoille. Siellä valmiit sushiannokset kulkivat pöytien ohitse liukuhihnalla josta sai napata mieleisensä näköisiä annoksia, tai vaihtoehtoisesti niitä pystyi tilaamaan näyttöruutua tökkimällä, jolloin pieni vaunu kiidätti annokset pöytään toista liukuhihnaa pitkin. Kätevää! Olisi tosin ollut kiintoisaa käydä syömässä myös jossain "oikeassa" sushiravintolassa ja vertailla makuelämyksiä. 

Onigiri ja automaattitee.

Sushin lähisukulainen on onigiri, riisistä tehty, merilevään kääritty kolmionmallinen kakkunen jonka sisällä on täytteenä esim. tonnikalaa ja majoneesia. Niitä otettiin useasti evääksi laukkuun ja syödä mutusteltiin puistonpenkillä tai junassa istuskellessa. Olisipa juhlaa jos Suomenkin marketeista ja R-kioskeilta saisi onigireja! Lisäksi Japanissa tuntuu olevan joka kulmalla automaatteja, joista saa kylmää ja kuumaa juotavaa (kuvan automaattitee esimerkiksi oli lämmintä!), jäätelöä, keittoja ja nuudeleita. Nuo automaatit toimivat pitkän päivän pelastuksena, jos tulee taivaltaneeksi liian pitkään ilman evästä ja väsy meinaa iskeä kesken kaiken. Ja kun suurin osa nähtävyyskohteistamme oli ulkoilmassa, viileimpinä päivinä oli juhlaa saada lämmintä teetä tai kaakaota automaatista ilman sen suurempia toimenpiteitä. 

Ruoka on yksi niistä asioista, mitä olisin halunnut tuoda Japanista tuliaisina kotiin. Harmi kun se ei oikein toiminut käytännössä. Onneksi merilevää ja wasabi-tahnaa sentään saa jo meikäläisistäkin marketeista, niillä pääsee jo alkuun.