Reissusta on selviydytty kunnialla ja ei voi muuta sanoa kuin että onpa ihanaa olla kotona. Tukholma joulukuun räntäsateessa ei ole mitenkään puoleensavetävin matkakohde ja tulipahan taas muistuteltua mieleen miksei sinne risteilylle ole viime aikoina enää ihmeemmin tehnyt mieli. Sinänsä reissu meni ookoosti ja kaverin kanssa todettiin että jos ei muuta, niin tulipahan ainakin syötyä. Eilen buffet-illallisella viereisen pöydän neitokaisilta tuli meidän suuntaan hyvin viistoja katseita, kun he itse julistivat yhden annoksen jälkeen olevansa aivan täynnä ja samaan aikaan nämä sankarit tyhjensivät lautasellisen toisensa jälkeen ja aina seurasi kommentti: Lähetäänkö santsaamaan? (Molemmat ollaan kohtuullisen kevytrakenteisia tyttösiä itsekin, ei siis näytetä siltä että meihin mahtuisi ylettömiä määriä ruokaa, mutta ulkonäkö pettää näissä asioissa pahasti, toim.huom.) Helsingissä käytiin testaamassa Virgin Oilin ruokatarjonta ja kyllähän se meille kelpasi paremmin kuin hyvin. Tukholmassa ei ollut aikaa istua ravintoloissa, mutta torilta ostetut donitsit maistui kyllä.
Tukholmasta jäi käteen lähinnä iso kasa vaatteita, ja niitähän sieltä oikeastaan lähdettiin hakemaankin. Todettiin, että nähtävyyksiä katsellaan sitten kesällä. Löysin Cubuksesta ihanan sinimustaraidallisen villatakin, joka on ihan oikeasti lampaanvillaa eli lämmin kun mikä. Eikä ollut kallis! Ja Indiskasta lähti mukaan mustavalkoinen polkadot-kuvioitu puuvillamekko jossa voi söpöillä jahka kelit vähän lämpenee. (Kyllä: mie odotan jo kevättä ihan vakavissani.)
Junamatkoilla ehdin lukemaan Graham Greenen The End of the Affair -teoksen ja harmittelemaan jälleen kerran kuulokkeettomuuttani. iPodista on olleet kuulokkeet hajalla nyt kohta puoli vuotta ja elämä ilman mukana kulkevaa musiikkia on ollut aika kamalaa. Kävellen taittuva työmatka tuntuu tuplasti pituiseltaan ilman taustamusiikkia ja junamatkat on aika tuskaisia. Tilanteeseen on toivottavasti tulossa muutos joulun myötä, jos lahjantoimittajat on ottaneet jääkaapin oveen ripustetusta toivelappusesta vaarin. Itse soitinkin alkaa vedellä viimeisiään, mutta pitänee tarkkailla tilannetta ja jos alkaa pahalta näyttämään, niin voin ehkä ostaa uuden härvelin Japanin-reissulta kevättalvella.
Nyt kun laukut on purettu, vuorossa on väsynyttä koomailua ihanalla, rakkaalla kotisohvalla ja huomisen työpäivän jälkeen olisi edessä puolentoista viikon erittäin tervetullut loma. Jos sitä vaikka ehtisi lukemaan muutaman kirjan ja katsomaan leffoja. Oi joutilaisuuden autuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi: