Flunssan ensioireet pakottivat minut eilen käpertymään viltin sisään ja ilta kului keittiönpöydän ääressä teekupin ja läppärin kanssa. Lueskelin vastikään löytämääni 1000 Sparks -blogia johon tykästyin kertalaakista aika paljon ja muutamassa päivässä sieltä onkin löytynyt ihan sikana kaikkea uutta kivaa kuunneltavaa (kiitos vaan Jyrille hyvästä musiikkimaustaan! Siitä on iloa meille muillekin musiikinkuluttajille). Tuumiskelin siinä lukiessani, että asuapa jossain, missä olisi indiepoikia ja -tyttöjä. Asuapa jossain, jossa näkisi keikalla sellaisia bändejä, joista oikeasti tykkää. Ollapa sitä ja osatapa tätä, sitä tavallista jossittelua.
Katsoin Jyrin blogiinsa postaaman Editorsin Papillon -videon ja vaikkei siinä ole kuin pienenpieni viite siihen suuntaan, tuli mieleen taas kerran että haluaisin osata parkouria. Mutta se vaatii kuntoa. Ja lihaksia. Joista kumpiakaan minulla ei ole. Sitten huomasin ihan tosissani miettiväni asioita, joita pitäisi tehdä että saavuttaisi tuon tavoitteen. Sitten huomasin kirjoittavani ruutuvihkoon asioita joita ylipäätään haluaisin. Sitten huomasin olevani perustamassa blogia. Ja nyt mie oon sit tässä, kirjoittamassa asioista joita haluaisin, asioista joista tykkään, sitä perussettiä.
Pohjimmiltaan tämä kirjoitteluprojekti lähti muutoksenkaipuusta, siitä tavallisesta, siitä jota jokainen joskus tuntee. Mikä jännintä, hirveän kauan olen itse ollut melkoinen vastarannankiiski mitä tulee muutokseen. Mutta niinhän se menee, että silloin kun on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on, silloin ei halua muutosta, koska sehän ei voi olla kuin huonompaan. Tai siltä se ainakin vaikuttaa. Sitten tapahtuu jotain. If something has to change / then it always does. Ja tapahtui, että tärkein ystäväni lähti vuodeksi vaihto-opiskelemaan ulkomaille ja huomasin, että ystävien suhteen noudattamani periaate "laatu korvaa määrän" jätti minut selviämään aika pitkälti itsekseni pitkästä synkästä talvesta kaupungissa, jossa ei tällä hetkellä ole edes tolkullista keikkapaikkaa. Pari muuta läheisintä ystävääni viettää onnellista parisuhde-elämää ja senhän tietää The Zutons ja sen tietää myös brittitutkimus, että ystävyys joutuu väistämättä kärsimään kun parisuhde astuu kuvioon.
Itsesäälissä olisi kauhean helppoa ja kivaa ja melkoisen tyydyttävää velloa, mutta kivempaa on kuitenkin ehkä pitää blogia. Ja voihan blogissakin velloa aina välillä. Silleen sopivasti, tiedättekö.
Oi, kivaa jos tarjosin jotain kuunneltavaa! Mainio uusi tuttavuus tämä blogi.
VastaaPoistaKyllä vain, alkupäästä kun aloin blogiasi läpi kahlaamaan niin heti sieltä tarttui hihaan ainakin Kings of Convenience (johon en jostain syystä aiemmin ole saanut aikaiseksi perehtyä vaikka bändi onkin ollut tiedossa), Hot Chip, Wave Machine ja The Rollstons. Eli tänks vaan!
VastaaPoistaTäällä ei vielä tässä vaiheessa ole hirveästi luettavaa mutta eiköhän sitä rupea tulemaan kohtuullisen säännöllisesti nyt kun on alkuun päässyt. :)