Päiväni pelasti tänään yliopiston ruokalan ovensuussa "FREE HUGS"-kyltin kanssa seisoskellut rastapäinen kaveri joka ohi kävellessäni kysyi, saisiko olla halaus? No kyllä kiitos, kaikki pitää ottaa mitä ilmaiseksi saa eikä halauksia voi saada koskaan liikaa. Toivotti vielä hyvää joulun odotusta ja itselle jäi lopuksi päivää hyvä mieli. Toisaalta kaveriparka tienasi varmasti flunssan minua halatessaan, mutta ei voi väittää ettenkö varoittanut.
Ihan syvältä on tämä kipeily, nenä vuotaa kunnolla vasta ensimmäistä päivää ja nyt se on jo ihan säleenä. Sitä paitsi ei nyt vaan VOI sairastua kun viikonlopuksi tuli spontaani lähtö Tukholman-risteilylle. Työtoverilla oli risteilypiletit eikä hän päässytkään itse lähtemään joten tyrkytti sitten minulle että lähe sie ja ota joku kaveri mukaan. Järkevä-looginen-harkitseva luontoni sanoi ensin että no enhän mie nyt voi lähteä....mutta sitten se useimmissa asioissa häviölle jäävä pieni spontaani osuus aivoista sanoi että no miten niin ei voi? Mikä estää? Varsinkin kun esimies oli vieressä ja sanoi että joojoo meet vaan ja otat maanantain vapaata. No eipä siinä sitten. Tarvitsi vaan tiedustella kaveriporukalta että haittaako ihan hirveästi, jos lauantaiksi sovittu pikkujoulu perutaan? No ei haitannut, joten lauantaina lähetään. Ja selityksenä mainittakoon siis että eihän siinä lähtemisessä muuten mitään, mutta kun täältä villistä siperiasta tartteis ensin päästä Helsinkiin ja se vie enemmän kuin oman aikansa.
Risteilylle lähteminen näin joulun alla tuntuu hieman arveluttavalta ajatukselta sikäli, että laiva on epäilemättä tupaten täynnä ja ennemmin kuin myöhemmin alkaa vaan vituttaa ja ahistaa se perussuomalainen juntteilu. Mutta toisaalta, kaverini joka lähtee mukaan reissuun ei ole koskaan aiemmin päässyt risteilemään joten hänelle se ainakin lienee jonkin sortin elämys. Toivottavasti ei satu hirveitä syys/talvimyrskytuulia ettei toiselle jää trauma. Joka tapauksessa toiveena on löytää Tukholmasta vähän vuattehia päällensä, jos vaikka löytyis jostain joku kiva indiehenkinen puoti - tai kirppareita! Eikä mitään tolkuttoman kalliita vintage-puoteja kun ihan semmosia tavallisia kirpputoreja, tiiättekö.
Tämä spontaanius asioiden tekemiseen on sellainen taito jota olen yrittänyt harjoittaa jo jonkun aikaa. Terve spontaanius on hyvästä, pitää mielen virkeänä ja mitähän kaikkea. Ja onhan se kivaa aina välillä vähän poiketa suunnitelmista eikä olla aina niin jumittunut suunnitelmiin ja totunnaisuuksiin.
Kuunnelkaa vielä vaikka Dungenin Panda ihan vain ruotsinristeilyn kunniaksi. Ja koska se on kiva biisi. Kivaa progea jota oli aika kiva fiilistellä Ilosaaressa toissa kesänä.
...kesä. Huokaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi: